Viikonlopun touhut ja uutta oppimassa

Niiin se on uusi viikko taas alkanut. Viikonloppuna tosiaa lauantai meni neidin futisturnauksessa. Aamulla aikaisin lähdettiin ja viimeinen peli loppui kello 15 ja sen jälkeen pääsi kotimatkalle. Turnaus pelattiin jalkapallohallissa ja tekonurmella joten nappikset pääsi ekaa kertaa käyttöön tälle vuodelle. No yllättäin viime kesän nappikset eivät mahtuneetkaan enään jalkaa. Nappisten sovittaminen meni niin myöhään, että ei oikein ennätetty käydä uusia enää ostamassa. Onneksi yhden joukkuekaverin kotoa löytyi ylimääräisi nappiksia ja neiti sai nyt hyvät nappikset peliin ja kesää varten odottamaan. Olen todennut, että nappiksiakin olisi hyvä olla kahdet kesällä. Välillä turnaukset pelataan täydessä vesisateessa ja jalat täysin märkänä. Kahdet nappikset mahdollistaisivat sen, että jos on pitempi tauko peleissä niin jossain vaiheessa voisi laittaa kuivat nappikset jalkaan. Jalkapallo on joukkuelaji ja kyllä sitä riemua ja iloa on kiva katsella, kun pienet tytöt pelaavat. Heillä ei ole vielä niin maata kaatavaa, jos häviöitäkin tulee vaan siinnä iloitaan siitä pelaamisesta ja yhdessä tekemisestä. Ymmärrän hyvin miksi joukkuelajit ovat yksilölajeja suositumpia. Itse en ole koskaa ollut joukkuelajin harrastaja suuremmin. Aikuisiällä olen pelannut muutamia vuosia jääkiekkoa ja se on oma kokemukseni joukkuelajista. Yksilö urheilua olen harrastanut ja kilpaillut sitäkin enemmän. Nyt kun olen katsonut neitiä ja joukkuetta treeniessä, peleissä ja turnauksissa niin ymmärrän kyllä mikä viehätys joukkuelajeissa on. Asioita tehdään yhdessä, treeneissä on mukava tehdä yhdessä ja jaksaa paremmin kuin yksin. Peleihin ja turnauksiin on kiva lähteä joukkueen kanssa sekä saa paljon uusia kavereita ja tuttavia.

Sunnuntaina oli vuorostaan todella hieno ulkoilusää ja aurinko paistoi kauniisti. Kävin aamusella vähän juoksulenkillä ja onneksi omistan nastakengät sillä niillä juoksu onnistui ihan hvyin vaikka tiet olivatkin aika liukkaat. Iltapäivällä oli sitten neidiin koulun ulkoilutapahtuma missä laskettiin mäkeä, syötin makkaraa, juotiin kaakaota ja kaikkea muuta mukavaa. Tällä kerättiin rahaa tulevaa kevätretkeä varten. Sää suosi kyllä tätä tapahtumaa. Harmikseni yhtään kuvaa en kyllä ottanut tuolla tapahtumassa. Tämä kuva on otettu juoksulenkki polun varrelta.

Tämä viikko alkoikin sitten taas jännissä merkeissä. En ole tainnut aikaisemmin varmaan mainitakkaan, että neiti ja minä olemme aloittaneet uuden harrastuksen syksyllä. Olemme aloittaneet ratsastuksen :) Neiti sitä kokeili jo kavereidensa kanssa viime kesänä yhdellä tallilla. Minä aloin miettiä myös, että voisi olla kiva kokeilla millaista ratsastaminen oikein olisi. Vaikka paljon olen ollut eläinten kanssa tekemisissä niin minulla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta hevosista. Hevoset ovat ihan outo laji olleet minulle. Viime kesänä kävin kerran neidin kanssa lähellä olevalla ratsutallilla sellaisella yksityistunnilla kokeilemassa millaista se hevosella ratsastaminen on. Siitä se ajatus sittne lähti, että nyt talven olemma käyneet melkeinpä joka toinen maanantai tallilla ratsastamassa. Tämä on sopinut aikatauluihin hyvin, että voi käydä joka toinen viikko ja jos tulee muita menoja niin tunnit voi perua ja katsoa jonkun sopivan ajankohdan myöhemmin. En halua ratsastuksesta sellaista, että se on kalenteriin täysin sidottu, kun näitä muitakin harrastus menoja on ihan riittävästi. Tämä on tällaista sopivan väljää ja mukavaa touhua. Joulun aikaan pidettiin pitempi tauko ja nyt hiihtoloman aikaan tulee pitempää taukoa.

Ensimmäisen kerran, kun menimme syksyllä ja minulle näytettiin, että tämä on sinun hevosesi. Ajattelin, että hui kamala kuinka iso se on :) Eikä se edes ollut tallin isoimpia. Sitten erinäinen määrä varusteita ja kaikenlaisia härpäkkeitä ja hoitovälineitä millä hevosen saa ratsastustunti kuntoon. Täytyy sanoa, että mahtava talli ja apuja löytyi heti ja aina on opastettu ja autettu kaikkien kanssa. Nyt osaan jo itse hoitaa hevoseni siihen kuntoon, että voin lähteä sillä tunnille. Ne isot kaviotkin saan putsattua ennen tuntia ja kuolaimet asetettua isoon suuhun :) Kaikki oli ihan uutta ja ensin tuntui, että ei siinnä hevosen selässä pysy, kun tuntui niin oudolta. Oppia ikä kaikki ja joka kerta jotain uutta. Eilen jo ravattiin hevosilla pitkiä pätkiä ja johan se oli hauskaa touhua :) Tunti hevosen kanssa siellä kentällä jotenkin tyhjentää ajatukset kaikesta muusta. Pitää keskittyä vain siihen hevoseen ja tekemiseen sen kanssa sekä kuunnella mitä ohjeita annetaan. Kyllä hevonen on uljas ja hieno eläin. En niinkään ajattele, että tuo kentällä ratsastaminen olisi minun juttu vaan ajattelen, että hevosella maastossa meno voisi olla sitä hienoa ja mistä tykkäisin vielä enemmän. Tietenkin näin, kun ei tiedä hevosista mitään niin kaikki alkeet pitänee opetella kentällä ja turvallisesti.  Ehkäpä kehityn ajan kanssa sen verran, että voin hevosella ratsastaa maastossa ja laukata auringonlaskuun :)

Mukavaa viikkoa lukijlille!