tiistai 20. maaliskuuta 2018

Talvisia touhuja viikonloppuna

Minä tykkään talvesta ja varsinkin tästä kevättalvesta, kun on vielä lunta ja aurinko paistaa. En ole laittanut ollenkaan pahaksi, että lunta piisaa ja vielä pääsee hiihtämään. Olen yrittänyt hiihtää aina, kun mahdollista sillä tykkään siitä ja hiihto on hyvää liikuntaa muutenkin. Viime viikonloppuna tuli taas ulkoiltua tosi paljon. Viikonlopun aloitin kuitenkin perjantaina tällaisella iltaruualla nimittäin täytetyllä kebableivällä ja oli kyllä hyvää. Leipätaikina nousemaan ja täytteeksi kebablihaa, kebabkastiketta, sipulia, suolakurkkua, säilykepaprikaa ja juustoa.
 
Tältä näytti ennen uuniin menoa ja ennen kuin "kansi" oli laitettu kiinni.
 
Tältä leipä näytti paistamisen jälkeen ja iso kolo siihen oli jo tullut.
 
 
Lauantaina pakkasimme eväät ja laskettelu kamat autoon ja suuntasimme 3 tunniksi lähimäkeen laskettelemaan. Tämä sen takia, että neiti sai harjoitella lumilautailua vielä pienemmässä mäessä tulevaa reissua varten. Aikuisille tämä mäki ei kauheasti mitään anna, mutta hyvä paikka lapsille opetella laskemista. Mukavahan nähdä miten neitikin kehittyy lumilaudalla, kun tänä vuonna sen harjoittelun on aloittanut.
 
Kotona tietenkin ulkoilimme joka päivä reilusti koirien kanssa, kun oli vapaata. Myrsky ja Robin harrastava tätä lumipainia lumihangessa aika paljon. Kävimme sunnuntaina myös makkaranpaisto retkellä lähimetsässä, mutta tohinassa kuvat jäi ottamatta. Meillä oli nimittäin kaikki koirat mukana ja Myrsky järjesti meille pieni muotoisen tapahtuman. Kaikki pyörivät siinnä nuotion lähistöllä, mutta sitten Myrsky yhtäkkiä katosi johonkin. Arvasin, että viereisellä pellolla on paljon jäniksen jälkiä ja kivoja hajuja, että sinne johonkin varmaan menin. Huutelin ja puhaltelin pilliin, että tulisi takaisin. Mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Joskus aikaisemmin tällä samalla paikalla ottanut niin sanotusti hatkat. Arvelin kyllä ettei kauas lähde ja kohta tulee takaisin, mutta aina sitä alkaa sitten miettiä, että mitä jos meneekin kauemmaksi jne... No me paistelimme makkarat loppuun ja suunnittelimme, että mistähän Myrskyä lähtisi katsomaan. No kuinka ollakaan sieltä se tuli kodin suunnasta nuotiolle takaisin ja näytti kovin hengästyneeltä. Oli heittänyt jonkun lenkin siinnä lähistöllä ja oli selvästi uupuneen oloinen. Lunta on paljon niin kyllähän se voimille käy juosta siellä umpihangessa. Kaikki hyvin ja saatoimme lähteä kotiin.
 

 
 
Päivittäin kierrämme Myrskyn vartiopolkua myös pentu Robinin kanssa ja siinnä se tassuttelee isomman perässä ja ottaa oppia touhuista.
 
 
Mitäs siellä kodinhoitohuoneessa onkaan tapahtunut. Robin on ottanut Rontin paikan ja vähän meni leikiksi sen jälkeen....

 
Mutta kuinka ollakkaan Rontti hyväksyi sen, että Robin meni hänen pedilleen nukkumaan. Muutenkin Rontti on sietänyt yllättävän paljon Robinia ja sen touhuja. Robin saa tulla jopa samalle lelulle mikä Rontilla on. Välillä kuulee, kun Robin komentaa haukkumalla Ronttia ja Rontti ei edes pistä sitä pahakseen. Tältä meidän pieneltä Robinilta taitaa löytyä luonnetta sillä kovasti pistää Rontillekkin vastaan. Ihmetyttää minua miten Rontti sietää sitä, kun muuten on niin kovaa jätkää.  Jossain Rontin sietämisessäkin menee kuitenkin se raja ja se on nimittäin ruoka. Ei ole Robinilla mitään asiaa lähellekkään jos Rontilla on kupissa ruoka. Yritti kyllä, mutta Rontti teki heti selväksi kuka kupin omistaa. Niin se oli myös Myrskyn ollessa pentu, että varsin selväksi tehtiin, että ruokaan ja luihin ei tulla koskemaan.
 
Koko kolmikko taas pihalla ulkoilemassa.

 
Neitikin oli pihalla ja siellä ne kolmistaan möyrivät lumihangessa pitkin pihaa.

 
Tässä kolmikosta vielä kuva, kun kaikki makupalaa olivat vailla :)
 
Vähän sitten taimi asiaakin tähän loppuun. Chilejä kylvin jokin aika sitten jo, mutta valitettavasti kato käynyt :( Kissat olivat joku päivä tuhonneet monta chilintaimea. Kaikkina aikaisempina vuosina ovat taimet saaneet olla rauhassa eikä niihin ole koskettu ollenkaan. Väliaikaista taimipöytää jo virittelin olohuoneeseen isojen ikkunoiden luo. Nyt on vain vielä keksittävä millä pitää kissat poissa taimien kimpusta. Kylvimme kyllä pääsiäisruohoja ja sillä tavalla reilusti, että myös kissoille jospa sillä verukkeella jättäisivät taimen rauhaan.
 
Miten teillä jotka taimia kasvatatte ja on kissoja tai muita eläimiä saavatko taimet olla rauhassa?
 
Lisää taimista ja kylvöistä myöhemmin.
 


perjantai 16. maaliskuuta 2018

Ruokahävikki

 
Välillä sitä miettii, että mitä kirjoittaisi blogiin. Yleensä olen kirjoittanut tästä elämästä tässä ympärillä ja touhuista. Nyt viime aikoina olen törmännyt ihan mielenkiintoisiin asioihin ihan sattumalta jonkun toisen asian yhteydessä. Ajattelinkin kirjoittaa niistä tänne blogiin. Tässä ensimmäinen aihe mihin törmäsin nimittäin
 ruokahävikkiin.
Mielenkiintoinen aihe joten kyselläänpä miten teillä blogin lukijat meneekö ruokaa roskiin? Ei välttämättä tule ajatelleeksi asiaa kuinka paljon esim. kuukaudessa tai vuodessa.

 Tässä jotain tilastoa mitä asiasta on tehty. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa jokaisen henkilön tai perheen kohdalla. Uskon kuitenkin, että nykyaikana ruokaa menee varmasti paljon roskiin.
Suomessa kotitaloudet heittävät ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa, joka vastaa noin 7800 rekka-autollista ruokaa.  Henkeä kohti tuotamme kotitalouksissa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa, mutta määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten perusteella pelkästään kotona syntyvä hävikki verottaa jokaisen suomalaisen lompakkoa noin 125 €:lla vuodessa.
Lähde: Luonnonvarakeskus, LUKE
Tilastoja olisi ollut vielä laajemminkin ja tarkemmin, mutta tuossa minusta näkee jo äkkiseltään. Ajatella, että ruokahävikki henkiä kohden kotitalouksissa on noin 23 kiloa.
Kuulostaa todella isolta määrältä.
Meidän ruokahävikistä voisin kirjoittaa, koska asia on nyt ollut pinnalla. Olen tyytyväinen siihen, että meillä ei juurikaan ruokaa mene roskiin. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että aina kaikki jääkaappiin/kaappeihin hankittu tulisi käytettyä ruuaksi tai ettei mitään ikinä pääsisi vanhentumaan.  Meidän ruokahävikkiin tuli suuri muutos noin 5 vuotta sitten, kun minä hankin ensimmäiset kanat.
 
Neidin pupuhan asustaa meillä kanalassa kanojen seassa ja tulee samoille ruokakupeille aina ruokailemaan. Niille jotka eivät tiedä niin aluksi pupuja oli kaksi ja niillä oli oma paikka missä elivät. Toisen pupun kuoltua päätin kokeilla miten tulisi kanojen kanssa toimeen. Saisi seuraa ja hoitotoimetkin olisi helpompi hoitaa, kun samassa paikassa olevat. Kokeilu oli varsin onnistunut ja Antsku on nyt asustanut kanalassa monta vuotta jo sulassa sovussa kanojen ja kukkojen kanssa :)
 
Tässä on kanalaan viety paprikan palasia mitkä muuten olisivat menneet roskiin sekä kovettunutta paahtoleipää. Vein myös kaapista löytynyttä mysliä, kun en oikein tiennyt kuinka kauan oli siellä seisonut. Herkkuja kaikki kanoille.
 
Kanat ovat todella oivallisia tähän ruokahävikin vähentämiseen. Käytännössä niille voi antaa melkein mitä vain syötäväksi. Kaikki nahistuneet vihannekset, kasvikset ja juurekset. Liikaa keitetyt makaronit ja riisit ovat kanojen suurta herkkua. Vähän kuivahtaneet leivät ovat suurta herkkua. Valmista salaattia saattaa jäädä joskus jääkaappiin rasiaan joka näyttää todella pian sellaiselta ettei sitä itse enää viitsi syödä. Siinnä vaiheessa se on kanoille vielä todellista herkkua. Samoin porkkanoita kuoriessa laitan aina porkkanan kuoret ja päädyt mitkä leikkaan pois niin kanoille. 
 Myös joskus rahkaa/jugurttia on mennyt vanhaksi niin ei muuta kuin kanoille purkit auki niin kyllä mielellään tulevat maiskuttelemaan herkkuja.
Meillä harvoin jää mitään ns. oikeaa ruokaa jääkaappiin sillä yleensä kaikki tulee syötyä. Perunamuusia tai keitettyjä perunoita joskus jää ja ne menevät kanoille myös herkuiksi. Jos sattuu jäämään jotain makaronilaatikkoa, lihapullia, kanaruokia eivätkä ole liikaa maustettuja niin niiden hävittämisestä huolehtivat kyllä meidän talon kolme koiraa.
Välillä kanoille kulkeutuu ruokaa myös minun äidiltä ja isältä. Ylimääräiseksi jääneet makaronit, riisit ja kuivat leivät. Minusta tämä on hyvä saada myös siitä taloudesta ylijäämä ruokaa. Näin ollen siitä hyötyvät he sillä ei tarvitse heittää ruokaa roskiin ja toisaalta taas kanat saavat vaihtelua ruokavalioonsa. Minä leivon aika paljon juurikin omien kanojen munista. Minä hyötykäytän myös kananmunan kuoret. Pesen kuoret huolellisesti ja kuivaan. Tämän jälkeen murskaan kuoret ja vien kanoille niin saavat kalkkia kuorista. Tykkäävät niitä napsia paremmin kuin kaupan kalkkirakeita.
 
Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö meidän kanat saisi myös muuta kuin ruuan tähteitä. Välillä keitän kanoja varten makaronia ja herne-maissi-paprika sekoitusta. Välillä ostan ison pussin porkkanoita tai omenoita jotka menee suoraan kanoille. Hyvänä lisänä kaikelle muulle ovat nämä ruuan tähteet.
Viime viikonlopulla huomasin, että pari kermaviiliä on menossa vanhaksi. Löysin omista resepteistäni mainion mustikkapiirakan ohjeen mihin tuli kermaviiliä ja näin ollen sai kermaviilit käytettyä.  Piirakka oli todella hyvää ja vielä varsin nopea tekoista. Laitan ohjeen vaikka myöhemmin myös tänne niin oiva keino hävittää vanhenevat kermaviilit :)
 Meillä ei siis paljonkaan mene ruokaa hävitykseen ja siitä olen kyllä tyytyväinen.
Tämä on meidän tyyli vähentää ruokahävikkiä. Jokaisella tietenkin oma tyylinsä.
Mitenkäs teillä on ruokahävikin laita?
Mukavaa viikonloppua!

 

tiistai 13. maaliskuuta 2018

muistoissamme Essi-kissa

Ennen joulua meidän pitkäaikainen perheen jäsen Essi-kissa muutti vihreimmille niityille. Essi olisi täyttänyt tämän vuoden toukokuussa 13-vuotta. Essi on ollut ehkä kaikkein erikoisin kissa mitä minulla on elämän aikana ollut. Aikanaan minun asuessa Loviisassa Essi otettiin sieltä maaseudulta pentuna. Essin piti olla narttukissa, mutta toisin kävi mutta nimi sai jäädä. Essi asui elämänsä aikana useammassa paikassa ja oli alun perin ihan kaupunki kissa. vanhuuden päivät Essi sai viettää maalla ja nauttia vapaana olosta.

Essi oli aina rohkea kissa eikä koskaan pelännyt mitään. Koirien kanssa se tuli aina toimeen vaikka niitä ei heti minulla ollutkaan Essin taloon tullessa. Rontin tullessa taloon Essi piti Rontin kurissa ja nuhteessa. Muutaman kerran näytti tassua ja kynttä Ronttia kohti niin Rontti oppi kunnioittamaan. Oviaukossa jos Essi istui niin ei Rontti siitä tullut ennen kuin Essi väistyi.

Meidän muutto Etelä-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle oli sellainen, että myös Essi pääsi nauttimaan maalaiselämästä ja loppuvuodet sai ulkoilla vapaana pihalla. Myrskyn tullessa meille Essi otti Myrskyn heti omakseen. Rontin kanssa tuota ei koskaan tapahtunut. Essi ja Rontti sietivät toisiaan, mutta eivät kuitenkaan olleet niin bestiksiä. Myrskyn ollessa pentu vietti Essi paljon aikaa Myrskyn luona eteisessä portin takana. Meinasipa Myrsky vähän jahdata Essiä ulkona ollessa. Essi otti muutaman juoksu askeleen karkuun, pysähtyi ja kääntyi Myrskyä päin ja heilautti tassua. Tämä riitti eikä Myrsky enään koskaan jahdannut Essiä vaan kunnioitus tuli siinnä tilanteessa. Tässäpä muutamia kuvia Essistä matkan varrelta.


Tämä kuva on Essin nuoruus vuosilta Etelä-Suomesta. Minusta tämä kuva on jotenkin todella hyvä ja se onkin suurennettuna tauluksi meillä kotona.
Tämä on ihan viimesiä hetkiä, kun Essi vielä eli. Myrskyn kanssa ne yhdessä kiertelivät tonttia ympäri. Välillä Essi päätti lähteä käymään naapurissa vanhemmillani. Myrsky saatteli Essin portille ja Essi meni portin alta, mutta Myrsky jäi kiltisti odottamaan portin taakse milloin Essi palaa kyläily reissulta. Tästä voi huomata, että kissan ja koiran koko ero on valtaisa, mutta niin vain Myrsky kunnioitti Essiä.
Tässä kuva Myrskyn ollessa pentu ja majaili silloin eteisessä niin Essi tuli Myrskyn kanssa eteiseen aina nukkumaan.
Tässä kohtaavat vanhuus ja nuoruus. Essi tässä näyttää Myrskylle kuka tätä hommaa johtaa :)
Minulla oli rakennus projekti meneillä ja oma talo valmistumassa. Essi oli välillä myös raksalla mukana sillä halusi olla aina siellä missä tapahtuu ja osallistua touhuun.
Essi käppäilee tulevan olohuone/keittiön lattialla.


Tässä vanhukset Essi ja Rontti kävelemässä raksalta pois.  Hyvin sujui näiden kahden yhdessä kävelyt :)

Onneksi Essi ennätti päästä raksa ajan jälkeen nauttimaan myös meidän uudesta kodista meidän muiden kanssa. Tämä oli Essin lempipaikka olohuoneen lehmäntalja matto johon väritykseltään maastoutui hyvin.

Essillä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja Essi laihtui kovaa vauhtia. Lääkkeitä syötettiin ja Essi söi monen kissan edestä, mutta ei vain lihonut juurikaan. Lääkeannostusta lisättiin ja sitten yhtenä yönä heräsin sellaiseen ihme ääneen ja menin katsomaan niin Essi makasi eteisen lattialla eikä mitään enään ollut tehtävissä. Olisikohan Essin sydän pettänyt. Hautasimme Essin seuraavana päivän kirsikkapuun juurelle ja pistimme kynttilän palamaan. Erikoisena kissana Essi jää meidän kaikkien mieleen vahvasti.







perjantai 9. maaliskuuta 2018

uusi perheenjäsenemme Robin

Vajaat kaksi vuotta sitten meille muutti juuri ennen juhannusta pyreneittenmastiffi joka nimettiin Myrskyksi. Sinä joka olet nähnyt lasten elokuvan nimeltä Myrsky arvaat miksi me nimesimme koiramme näin. Suosittelen tuota vanhaa elokuvaa. Elokuva kertoo perheestä, pienestä tytöstä ja laumanvartija kaukasianpaimenkoirasta.

Pyreneittenmastiffi kuuluu laumanvartija rotuihin. Rotu ei kuulu paimenkoiriin mihin se useasti sekoitetaan. Pyreneittenmastiffi vartioi laumaansa ketä/mitä siihen ikään sitten  kuuluukaan.  Pyreneittenmastiffi ei paimenna lampaita tai muuta laumaansa. Pyreneittenmastiffi vahtii, että kukaan ei tule ja vahingoita hänen laumaansa. Pennun kanssa on tärkeää, että se sosialistetaan pienenä siihen mitä sen tulee pitää omana laumanaan ja mitä sen tulee suojella. Laumaan voi kuulua eläimiä, oma perhe, sellaiset ihmiset jotka useasti vierailevat ja kuuluvat ns. laumaan.
 
 Laumanvartija koira vahtii reviiriään ja laumaansa kiertämällä aluetta ja merkkaamalla sitä omakseen. Ilmoittaa haukullaan lähellä oleville pedoille, että mikä täällä on vastassa ettei minun reviirille kannata tulla.  Laumanvartija rodut ovat alkukantaisia rotuja. Sanotaan, että niillä on yliluonnollinen vaisto vaistota ja ratkaista asioita. Periaatteessa niiden pitäisi olla valmiita hengellään suojelemaan laumaansa uhan kohdatessa.
 
Siinä pieni alkupala laumanvartija roduista, mutta sitten itse asiaan.
 
Aika pian selvisi, että rotu oli mitä mainioin ja Myrsky valloitti meidän sydämet täysin ja monen muunkin meillä vierailijan. Hyvin pian siitä oli selvää, että Myrskylle tullaan hankkimaan kaveri jotta voivat yhdessä vartioida aluetta ja pitää pedot ja ylimääräiset kulkijat loitolla. Olen pitkään katsellut, että mistä löytyisi sopiva pentu josta kaveri Myrskylle. Ajattelin ensin pentua vielä lähempänä kesää sillä silloin pentukin voisi olla ulkona enemmän. Tänä vuonna on syntynyt todella vähän urospuolisia pentuja ja kun olimme ajatelleet että urospentu se uusikin pitää olla. Kaveri vinkkasi minulle helmikuun ihan lopulla yhdestä urospennusta joka oli kotia vailla. Minä otin yhteyttä kasvattajaan ja kasvattaja oli sitä mieltä, että meidän paikka olisi varsin loistava tämän rotuiselle koiralle. Kaikki tapahtui nopeasti sillä pentu oli jo muutaman päivän päästä luovutusikäinen. Ei siinnä sitten kauaa mietitty ja mieskin on sitä mieltä, että kyllä Myrskylle on hyvä kaveri saada. Niinpä minä sitten lähdin maaliskuun ensimmäisenä perjantaina kohti Keski-Suomea katsomaan millainen pentu kyseessä.  Pentuhan vaikutti oikein sopivalta ja varsin ihanalta. Pentu oli kasvattajan lasten toimesta saanut nimeksi Robin ja nimi jäi myös. Miksi hyvää nimeä vaihtamaan, kun talossa asuu neiti joka on Robin fani muutenkin :)

Niinpä kasvattajan kanssa paperit ja kaupat tehtiin ja Robin lähti matkaamaan uuteen kotiin. Tässä auton takapenkillä matkalla uuteen kotiin.

Kotona ensimmäiset unet ruokapöydän alla. Pennulle, kun väsy tulee niin se tulee yhtäkkiä ja silloin saattaa nukahtaa ihan mihin vain.
Ulos tutustumaan Myrskyyn ja uuteen pihaan muutenkin. Myrsky otti tulokkaan vastaan todella mallikkaasti ja nautti kun joku tuli häntä leikittämään. Neiti oli mieleissään myös ulkona Robinin kanssa.
Robin on todella rohkea pentu ja kyllä rohkeudesta on apua tämän kaksikon kanssa. Rontti on se joka on enemmän häseltäjä pennun kanssa kuin Myrsky. Robin lähti heti jo ensimmäisinä päivinä metsään Myrskyn vartio polulle matkaan.
Lunta on reilusti ja jalat vielä lyhyet, mutta kovasti yrittää lumihangessa kulkea.
Välillä isot pojat pääsevät minun kanssa pitemmälle metsälenkille mihin olemme polun tallanneet ja kulkeneet pitkin talvea.
Myrsky ja Rontti näyttävät mallia pikku Robinille miten siellä metsässä touhutaan ja nuuskitaan.

Myrskyn vartiopolku menee pellolla ja metsässä joten sitä käytiin koko kolmikon kanssa kiertämässä.

Uskon että saatte kuulla tämän kolmikon touhuista tulevaisuudessakin. Ensimmäiset yöt menivät vähällä unilla koko talonväellä sillä pentu oli ihmeissään uudesta paikasta. Ensimmäisen yön Robin nukkui neidin huoneessa/sängyssä. Seuraavat yöt minä nukuin käytävällä patjalla ja Robin nukkui siinnä vieressä. Näin ollen rauhoittui ja tutustui uuteen paikkaan. Viimeiset kaksi yötä on nukkunut kodinhoitohuoneessa Rontin kanssa kahdestaan ja myös muu talonväki on saanut nukkua rauhassa useamman valvotun yön jälkeen.
 
Täällä jo näin nätisti nukuttiin Rontin kanssa vierekkäin. Välillä käytiin Rontin patjalla välillä Rontin päällä, mutta asettui kuitenkin lämpimälle lattialle Rontin viereen. Rontti on kyllä ottanut pennun hyvin vastaan. Arvasin, että Rontilla on hankalampaa suhtautu pentuun kuin Myrskyllä. Ihan vain sen takia, että Rontti on varsin kova luontoinen ja riehaantuu herkästi vaikka vanha onkin. Rontin leikit menevät nopeasti yli ja voi sattua vahinkoja. Pari päivää meni ennen kuin tässä tilanteessa oltiin ja Ronttikin osasi rauhoittua Robinin kanssa samassa tilassa. Tästä on hyvä jatkaa ja toivoa sopuisaa yhdessä eloa.


torstai 8. maaliskuuta 2018

Helmikuu vilahti hetkessä

 
Niin ollaan jo hyvästi maaliskuun puolella. Helmikuu meni todella vauhdilla ja vaikka on vain muutaman päivän lyhyempi kuukausi kuin muut niin miten tuntuu, että niin paljon lyhyempi :) Helmikuun alussa minulle kertyi lisää vuosia, mutta niistä ei enään tällä iällä niin merkitystä ole. Toisin, kun merkitystä sillä, että täyttää 7-vuotta. Rakas pieni neiti täytti helmikuun lopulla sen odotetun 7-vuotta :) Synttäreitä alettiin suunnitella jo reilusti hyvissä ajoin. Neiti on aina ollut tarkka millaisia kakkuja synttäreille tulee ja yksi kakku pitää olla ns. sellainen lapsenmielinen ja muut voivat olla mitä vain sen jälkeen. Tänä vuonna piti saada kakkuun pet shoppeja. Marsipaani on myös neidin mieleen niin päätin tehdä ihan perinteisen marsipaanikakun ja siihen päälle koristeeksi laittelimme neidin pet shoppeja koristeeksi. Juhlat pidimme yhtenä sunnuntaina ja meillä kaikilla oli varsin mukava päivä. Kiva oli saada synttärivieraita ja leikkikavereita taloon. Aikuisetkin saivat vaihtaa kuulumisia ja maistella kakkuja.
Kiitos kaikille vieraille ja kiva kun tulitte viettämään synttäreitä kanssamme :) 
Myöhemmin sitten oli eskarilaisten vuoro tulla kaverisynttäreille ja vilskettä piisasi silloin sillä vieraina oli yli 10 lasta. Täytyy kyllä sanoa, että lapsoset olivat todella kiltisti ja leikkivät sovussa ja rauhassa.
 
Täytettyään 7-vuotta tarkoittaa se, että eskari loppuu keväällä ja syksyn jälkeen koulu ja eka luokka alkaa. Mihinkä se aika meneekään  ja kuinka nopeasti. Vastahan neiti oli pienen pieni ja nyt täyttää jo 7-vuotta. Eskarin menon myötä tuntuu jotenkin siltä, että kasvanut huimasti. Täällä eskarit olevat siellä koululaisten keskellä joten isommista tulee enemmän vaikutteita ja melkein ovat kuin koululaisia. Neiti ainakin on tykännyt eskarissa olosta ja siitä, että tullut paljon uutta opittavaa ja kavereita. Kovasti olisi halu jo osata kirjoittaa ja lukea, mutta ei se enään kaukana sekään ole. 
 
 
 
 
 
 
Kaupan daim piirakasta inspiroituneena tein daim täytekakun.
 

 
Uuden talon myötä olen saanut myös uuden ihanan keittiön joka on minun mieleeni. Mikä parasta niin uusi kiertoilmauuni. Tämä jos mikä on huippu keksintö. Niin siinnä voi paistaa vaikka kuvan mukaisesti neljä kakku pohjaa yhtä aikaa :) Korvapuusti peltejäkin menee kerralla useampi uuniin. Uutta uunia harkitsevalla suosittelen kyllä ehdottomasti kiertoilmauunia. Samassa ajassa saa paistettua paljon enemmän tavaraa, joten aika tulee hyötykäyttöön:)

 
Välillä sitä miettii, että miksi sitä tätä blogia kirjoittelee, kun nytkin aika on mennyt niin nopeasti ja näin jälkijunassa tulee juttua. Pitkien taukojen jälkeen jaksaako kukaan käydä lukemassa höpötyksiä jne... Kiireinen maaliskuun alku on tuonut jotain kivaa ja uutta meidän kotiin. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin :)