maanantai 27. lokakuuta 2014

Kertomus oven takaa

Mihin tämä vanha ovi johtaakaan, kun se avataan?

Keväällä Kissankulmaan tuli uusia asukkaita nimittäin kaksi belgianjätti pupua. Nyt kesän jälkeen pitänee kirjoittaa pupujen touhuista muutama sananen. Välillä kesällä tulin kyllä pohtineeksi, että olisinkohan hankkinut näitä otuksia, jos olisin tiennyt mitä kaikkea ne keksivät. Aluksi kaikki meni ihan hyvin jopa pitkäänkin. Sitten puput alkoivat kaivella koska niiden häkissä ei ollut verkkopohjaa. Kaivoivat pitkiä käytäviä ja syksyä kohden alkoivat karkailla. Useamman kerran olivat työpäivä aikana kaivaneet itsensä häkistä ulos ja olivat pihalla kun kotiin tultiin. Välillä löytyivät saunan alta välillä pihan perältä nurtsilta ja muutaman kerran Huvikummustakin. Aina antoivat kiinni kyllä hyvin ja tiesivät, että mitä oli tullut tehtyä. Yleensä pomppivat itse takaisin häkkiin kun perässä vain käveli. Jos tukin niiden käytävät kivillä niin sen jälkeen repivät häkin verkkoon reiän. Eli ilmeisesti olin ostanut liian heikkoa verkkoa tai sitten olen arvioinut näiden pupujen hampaat ja voimat väärin.

Yhtenä päivänä olimme neidin kanssa pihalla ja Rontti oli tapansa mukaan irti pihalla. Antsku pääsi yllättäin häkistä ulos ja lähti juoksemaan pitkin pihaa ja Rontti perässä. Neiti huusi hiekkalaatikolta että ota Antsku kiinni jne.. Kerran sain Rontti pannasta kiinni, mutta ote lipesi. Seuraavan kerran ne kurvasivat minua kohti niin ajattelin, että nyt tai ei koskaan on otettava Rontti kiinni. Niinpä tapahtui täydellinen teilaus... Pannasta oli turha ottaa kiinni koska ote lipeää helposti. Niinpä syöksyin Ronttiin kiinni ja vatsan ympärille kädet. Vauhti oli sen verran kova, että ei se heti siihen pysähtynyt, mutta minä pidin lujasti kiinni niin mentiin siinnä ehkä metri pari eteenpäin ja sen jälkeen kaaduttiin ja Rontti minun syliin :) Siihen otteeseen pysähtyi Rontti ja sieltä sitten keräilin itseäni ja Ronttia ylös. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)

Ihan loppu syksystä tapahtui myös ihmeellinen tapahtuma. Puput oli karannut työpäivän aikana ja kun otin ne kiinni niin Antsun nenä vuosi verta ja siinnä oli iso palkeenkieli. Siinnä sitten funtsimaan, että mikä nyt on Antskua purru päivän aikana. Se jäi arvoitukseksi silloin, mutta selvisi myöhemmin. Antsku ja suklaa olivat ottaneet keskenään yhteen. Ilmeisesti niillä oli häkissä ollessaan ollut jotain reviirikiistoja. Olivat sen verran ottaneet yhteen, että häkistä löytyi molempien karvoja ja Antsku oli saanut vielä pienen pureman seuraavana päivänä korvan viereen. Sitten alkoi talvikin vähän tehdä tuloaan ja oli kiire saada pupujen talvipaikka valmiiksi. Sitä sitten väsäämään heti vapaapäivänä ja kiitos apujoukoille talvipaikasta tuli oikein hyvä :) Sinne pääsivät Suklaa ja Antsku heti muuttamaan sillä ne olivat ottaneet elämäntehtäväkseen karata ulkohäkistä. No siirrettiin neidin kanssa puput uuteen asuntoon ja kaikki on mennyt sen jälkeen hyvin. Ei mitään reviirikiistoja ja kaveruksia taas keskenään. Antskun nenä on myös taas kunnossa ja pieni arpi enään jäljellä. Kaikki on siis tällä hetkellä hyvin.

Tähän voi todeta, että näistä pupuista on ollut hommaa huomattavasti enemmän kuin olisi uskonut. Ovat olleet vähän liian kekseliäitä ja ovelia. No ensi kesään pitänee varautua hieman paremmin, kun tietää mitä tulossa. Muuten nämä puput ovat hyvin kesyjä ja seurallisia kavereita :)

Vanha puinen ovi johdattaa teidän siis pupujen uuteen talvi asumukseen mikä onnistui oikein loistavasti ja siellä nyt ovat viihtyneet. Tässäpä vähän kuvia talvipaikasta.
 










lauantai 4. lokakuuta 2014

Syksy saapuu

Syksy etenee kovaa vauhtia ja yöpakkasia ollut myös. Tässäpä vähän syksyisiä kuvia  mitä tullut otettua. Flunssa on viipynyt jo liian pitkään Kissankulmassa, mutta ehkä kohta oltaisiin voitolla siitä.
 
Mummulan omenapuu tuotti omenoita runsaasti tänä vuonna ja niistä valmistui hilloa ja omenapiirakkaa.
 
Myös mummun viinirypäle tuotti satoa melkein ämpärillisen ja myös niistä tuli hilloa.

 
Heinäseiväs pihakoristeissa ei enää roiku kukka-amppeli vaan myrskylyhty.

Yksillä Partyliten kutsuilla olen tänä syksynä käynyt ja sieltä mukaan lähti tämä siili. Entuudestaan omistamani puput saivat nyt siilin kaveriksi.

Omenapiirakka ja korvapuusteja tuli yksi päivä leivottua. Omenapiirakka ei kyllä ulkonäöllisesti ole kovin erikoinen, mutta maku on hyvä. Korvapuustit onnistuivat kerrankin hyvin.

 
Tänä syksynä olen myös tehnyt lisää hedelmäpuu hankintoja alesta. Mukaan lähti kaksi omenapuuta ja yksi kirsikkapuu.
 
Viime syksynä istuttamani päärynäpuu tuotti tänä vuonna jo monta makeaa päärynää:)

 
Kesäkukat ovat pikkuhiljaa vaihtuneet syksy istutuksiin.