lauantai 17. marraskuuta 2018

Kanalan kuulumisia

Pitkästä aikaa jotain kuulumisia kanalan suunnalta. Kanalassa on tapahtunut kaikenlaista ja uusia asukkaitakin olemme saaneet. Keväällä haudoin hautomakoneella munia ja tulos oli hieno sillä saatiin 10 tipua. Näistä tipuista kasvoi 5 kukkoa ja 5 kanaa. Kaikki kanat ovat meillä edelleen ja valitettavasti myös kukkoja. Yksi kukko on saanut uuden kodin ja yksi nuori kukko löytyi kuolleena yksi aamu. Nyt niitä on edelleen kolme ja toistaiseksi tulevat hyvin toimeen, mutta katsotaan kuinka pitkään.  No kesän lopulla ajattelin, että teen uuden haudonnan koneella ja tilasin siitosmunia, että saisin toisen sukuisen jättikochin parven. Toisin kuitenkin kävi. 10 munasta kuoriutui ainoastaan 2 tipua, voi sitä harmituksen määrää. Samalla kun hoitaa kaksi tipua niin hoitaisi sen kymmenenkin. Onneksi tuli sentään kaksi ettei vain yhtä. Nyt näillä kahdella on ollut seuraa toisistaan ja ovat kovasti kasvaneet. Ensin lämpölampun alla ja nyt olen siirtänyt kanalaan omaan aitaukseensa. Sieltä saavat katsella isompien tekemisiä ja tottua isompiin.
 
Neidin pupu Antsku se kanojen kanssa elelee menemään. Samaa porkkanaa järsitään/nokitaan  ja hyvin yhteiselo siellä sujuu :) Antsku on kuitenkin tarvittaessa sen verran kärtyinen kanoille, että kanat väistävät ja Antsku saa porkkanat ja muut vihreät ensimmäisenä jos haluaa.

Vähän huono kuva, mutta tämän väriset kaksi tipua saatiin. Nyt ovat jo kasvaneet tästä huimasti.
 
 
Kukko herroja kesä lopulla ulkona.
 


Kana ja kukkolaumaa kesän lopulla ulkona juomatauolla.

Antsku asusti kesän ulkona kanatarhassa tietenkin ja neiti kävi porkkanaa syöttämässä siellä useasti.
 
 
Tässä kanat ovat siirtyneet jo sisälle asumaan.
 
 
Sitten kanalan uusia tulokkaita ovat viiriäiset :) Minua alkoi kiinnostaa viiriäiset ja etsin tietoa niiden hoidosta ja kaikesta muusta mitä saattoi löytyä. Yhtenä päivän matkasin 100 km päähän ja kävin hakemassa 3 viiriäiskanaa ja heille kukon. Sitä ennen olin hankkinut ison kaninhäkin ja sisustanut siitä viiriäisille uuden kodin. Kanalassa on korkeutta eivätkä sitä kanat nii pysty hyödyntämään. Näin ollen viiriäisten häkille rakennettiin pöytä ja näin ollen kanoille jäi lattiatilaa ja viiriäiset saavat olla korkeammalla pöydällä häkissä. Tähän samaan aikaan olin jo ennättänyt tilata viiriäisen munia, kun ajattelin hautoa niitä hautomakoneella. Munat tulivat ja laitoin ne hautomakoneeseen. Olin lukenut, että viiriäisten haudonta ja varsinkin poikasten hoito on hankalaa sillä ovat niin pikkuruisia. Kuinkas sitten taas tässä hautomisessa kävi... 10 munasta saatiin ainoastaan kaksi viiriäistipua ja taas harmiteltiin. Ilmeisesti tähän huonoon hautomisprojektiin on syynä se, että munat ovat tulleet postin välityksellä. Vaikka kananmunat tulivat vielä särkyvänä pakettina niin se saavat liian kovaa kyytiä postin toimesta ja paketit hölskyy ja lämpötilat vaihtelevat. Näin ollen munat kärsivät siitä eivätkä lähde itämään koneessa. Hautomakoneeseen laitettavat munat pitäisivät olla jostain suhteellisen läheltä, että ne voisi hakea eikä tarvisi laittaa postin kuljetettavaksi. Harmillisesti siitosmunia vain ei kovin läheltä monesti ole saatavissa. Tietenkin oman kananmunista voi hautoa, mutta jos haluaa eri sukuisia parvia niin sitten on hankittava siitosmunia jostain muualta.
Kaksi viiriäistipua kuitenkin tuli ja voi mahdoton kuinka pieniä ne olivat, kun kuoriutuivat. Kuvista voi nähdä kun katsoo kun ovat kädellä. Tiput tarvitsivat lämpöä todella paljon kuoriuduttuaan ja ovat olleet lämpölampun alla. Kasvuvauhti tipuilla on kova ja hyvin ovat kasvaneet. Nyt tipuilla on tuollainen lämpölevy minkä alle menevät lämmittelemään ja nukkumaan. Koko suhteista voi ajatella kuinka pieniä ovat sillä ensimmäisenä juomakippona viiriäisen tipuilla oli pullonkorkki :) Myöhemmin on siirrytty maustepurkin korkkiin joka on vähän isompi. Pieni juomakippo aiheutti sen, että vesi likaantuu todella nopeasti. Niinpä minä aamuisin hoitelin puhtaat vedet ja kun neiti tuli koulusta kävi hän heti laittamassa puhtaan veden tipuille ja minä sitten taas loppu illan kävin vaihtelemassa vettä. Tällä hetkellä tiput voivat hyvin ja toivon mukaan saadaan kaksi uutta viiriäistä.
 
Tässä juuri kuoriutunut viiriäistipu. Katsokaa kuinka pieniä ne ovat :)
 
 
Tässä ovat muutaman päivän ikäisiä. Ensimmäiset viikot asuivat pienessä pleksisessä jyrsijälle tarkoitetussa laatikossa ja lämpölamppu oli koko ajan päällä. Lämpöä piti olla +38 astetta ja siitä sitten sai alkaa lämpöä tiputtamaan. Nyt ovat tästä jo kasvaneet ja toistaiseksi voivat hyvin :)
 
 
 
Tässä näkyy sitten meidän aikuiset viiriäiset. Kolme kanaa ja kukko on tuolla kuusenoksan takan piilossa. Häkki pitää olla sisustettuna sillä tavalla, että sieltä löytyy piiloa minne mennä. Olen laittanut häkkiin kuusenoksia, mustikanvarpuja, kukkaruukkuja, kiviä ja hiekkalaatikon. Näin pääsevät piiloon ja hiekkaa syömään ja näyttävät kyllä kylpevän siellä myös.
 
 
Viiriäisen munia olemme paistamalla syöneet ja niitä saa paistaa aina reilusti sillä koko on aika pieni :) Neiti sanoi heti ensimmäisellä kerralla, että keltuainen maistuu paremmalta kuin kananmunassa. Viiriäisten munathan pitäisi olla vielä ravintorikkaampia kuin kananmunat.
 
Tämmöisiä kuulumisia kanala rintamalta. Viime aikoina on jo kaivettu joulujuttuja esille joten luulen, että kohta tulee myös jouluisia postauksia :)
 
Mukavaa viikonloppua lukijoille!
 

perjantai 2. marraskuuta 2018

Kesäasukkaat eli lampaat palautettiin.

Lupasin kirjoittaa teille postauksen siitä miten meillä kesä meni kesäasukkaiden eli lampaiden kanssa. Lampaathan tulivat meille vasta kesän loppu puolella. Ajatus oli, että saavat tuossa jokirannassa perkata kaikki pusikot ja sitten syödä tuolta pellolta heinää. Aluksi tein lampaille lammasverkosta pienemmän aitauksen, että tottuisivat uuteen paikkaan ja koiriin sekä toisin päin koirat myös lampaisiin. Hyvin äkkiä tuli selväksi, että vaikka lampaita oli vain kaksi niin aitaus minkä tein niin oli hetkessä syöty. Tämän jälkeen kannoin lampaille tuoretta heinää aitaukseen jonkin aikaa. Seuraava suunnitelma oli suurentaa verkkoaitaa ja tehdä isompi aitaus sähkölangasta ja paimenpojalla virta lankaan. Suurensinkin aitauksen ihan meidän nurmikon rajaan ja pitkälle jokirantaa pitkin. Syötävää riitti taas hetkeksi. Koirista Myrsky ja Robin tulivat aina mukaan, kun menimme ruokkimaan lampaita. Ensin katsoivat verkon toiselta puolelta, mutta hetken päästä tulivat aina aitaukseen mukaan. Lampaat olivat ensin varsin hämillään ja puskivat koiria, että menkää kauemmaksi. Myrsky ei juurikaan välittänyt lampaista aluksi eikä sitä suuremmin kiinnostanut tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa. Robin oli taas heti alusta alkaen kovin kiinnostunut niistä ja meni nokatusten lampaiden kanssa ja vaikka yrittivät puskea Robinia niin Robin ei juurikaan väistänyt vaan seisoi vain siinnä. Aikaa kului niin puskeminen lampaiden toimesta loppui ja kävelivät monesti koirien perässä pitki lammashakaa. 




Mitä enemmän kesä läheni loppuaan ja syksy koitti niin alkoi se, että lampaat eivät enään pysyneet millään sähkölangan takana. Ensin laitoin kaksi lankaa aitaukseen, mutta lampaat eivät pysyneet lankojen takana niin ajattelin laittaa kolme lankaa ja uskoin lampaiden pysyvän aitauksessa sitten. Toisin kuitenkin kävi ja näin itse omin silmin vierestä katsoen, kun toinen lampaista oikeasti hyppäsi kierteellä kolmen langan välistä pois aitauksesta ja jatkoi syömistä aitauksen ulkopuolella. Tämä aiheutti varsin kovasti harmaita hiuksia ja useamman kerran päivässä joutui viemään lampaita takaisin aitaukseen, mutta eihän se auttanut, kun ne olivat heti sieltä taas pois. Työpäivän päätteeksi kotiin tullessa saattoi pihalla odottaa näky, että lampaat ja koirat siellä yhdessä kävelivät pitkin pihaa.
Lampaat ja koirat siis olivat hyvin tottuneita toisiinsa ja sulassa sovussa vapaana käyskentelivät pitkin tonttia. Mitäs tämä sitten aiheuttikaan, kun lampaat olivat irti myös pihalla, no vähän harmaita hiuksia ja huolta istutusten puolesta. Yksi juuri istutettu kirsikkapensas syötiin sekä kaikki kuunliljat syötiin. Nähtävästi kuunliljat olivat herkkua sillä ne oli syöty joka penkistä pihassa. Onneksi muut kukat ja perennat oli jätetty rauhaan. Mitä enemmän syksy eteni niin lampaat löysivät kasvimaan ja loput mitä sinne oli jäänyt niin meni parempiin suihin. Ei jäänyt lehtikaalestakaan kuin ruodot pystyyn, kun yksi päivä kotiin tulin. 

Tässä lampaat harrastaa vapaana ulkoilua pellolla Myrskyn kanssa.


Robin on vahti puuhissa lammasaitauksessa.



Tässä lampaat ovat tulleet taas kerran pihalle ja Myrsky hyvin omatoimisesti ajaa lampaat takaisin sinne minne ne kuuluvatkin.





Sinnehän ne taas omalle laitumelle menivät mihin kuuluvatkin. Kesän myötä Myrsky kunnostautui hyvin tässä lampaiden ajamisessa takaisin omalle paikalle. Hienosti välissä yhdessä Robinin kanssa ajoivat pellolta tai pihalta lampaat omaan aitaukseen. Tämä oli jännää siinnä mielessä seurata, että rotu on pyreneittenmastiffi eikä mitenkään paimentava koirarotu. Pyreneittenmastiffi on laumanvartija joka vahtii omaa laumaansa. Nyt voin todeta tämän kesän jälkeen, että ovat varsin viisaita koiria ja oma-aloitteisia. Varmasti tämä aitaukseen ajaminen johtuu siitä, että Myrsky ja Robin oppivat kesän aikana missä lampaiden kuuluisi olla. Lampaiden ollessa karkuteillä koirilla oli ajatus, että lampaat pitää viedä takaisin sinne minne ne kuuluvatkin. Näinpä koirat toimivat ihan oma-aloitteisesti vieden lampaita takaisin omalle laitumelle. Myrsky tässä kunnostautui varsin hyvin vaikka aluksi sitä ei lampaat kiinnostaneet juuri ollenkaan. Useamman kerran katsoin keittiön ikkunasta, kun lampaat peräkkäin lähestyivät pihaa. Myrskyn huomatessa tämä kävi se oma-aloitteisesti ajamassa lampaat takaisin omalle alueelle. Varsin hienoa toimintaa ja vahtimista meidän koirilta. Minusta alkoi syksyn myötä tuntua siltä, että lampaat olivat seuran kipeitä ja karkailivat päivällä aina koirien tykö pihalle, kun siellä ne sulassa sovussa köpöttelivät pitkin pihaa.

Lampaiden palautus takaisin vanhemmilleni lampolaan tapahtui yhtenä minun
 vapaapäivänä tämän näyn jälkeen :)
 
Avasin oven ja näky oli tällainen. Lampaat olivat päättäneet tulla talon portaille nukkumaan koirien kanssa. Koirat olivat molemmat sen verran väsyneitä, että ilmeisesti ajattelivat että sopii tänne muittenkin lauman jäsenten tulla :) Toinen lampaista oli jo tälläytymässä Myrskyn viereen nukkumaan portaille, kun minä tuumasin, että jos nyt ei kuitenkaan. Tuona samaisena vapaapäivän olin taas ties kuinka monta kertaa ajanut lampaat omaan aitaukseen, mutta oikeastaan samantien ne olivat takaisin pihalla mussuttamassa herkkuja ja koirien kanssa aikaa viettämässä.







Loppuun voi todeta, että lampaat olivat hauskoja vieraita ja niitä oli kiva seurailla. Harmaita hiuksia ne aiheuttivat loppu syksysstä, kun eivät pysyneet aitauksessa ollenkaan. Hienoa oli huomata miten hyvin lampaat ja koirat tottuivat toisiinsa ja tulivat varsin hyvin toimeen keskenään. 

Neidistä oli kovin haikeaa palauttaa lampaat takaisin mummulaan. Neiti oli sanonut mummulle, että niitten nimiä ei sitten saa muuttaa. Käymme varmasti katsomassa lampaita lampolassa ja tarjoamassa nillle näkkileipää taskusta. Opetimme, että kumpikin sai puolikkaan näkkärin aina aamulla ruokinnan yhteydessä ja olivat heti taskussa haistelemassa, jos näkkileipää ei tullutkaan. Aika nopeasti oppivat mistä herkkua saa :)

Lampaat palautettiin lampolaan yhteen karsinaan missä oli muitakin. Kuulimme seuraavana päivänä, että lampaat eivät olleet pysyneet tuossa karsinassa ollenkaan vaan olivat karanneet aitojen läpi toiseen karsinaan. Toisen karsinan lampaat pääsivät mummulassa vapaasti ulkoilemaan jote niin meidän kesäasukkaan Tilda ja Annastiina juoksentelivat taas vapaana pitkin mummulan peltojan ison lauman jatkona eli karkailu jatkui edelleen :)
 
Mukavaa viikonloppua lukijoille!