Joulukuu alkanut

Kalenteri on käännetty joulukuun puolelle ja ensimmäinen adventtikin oli eilen. Pieniä jouluvalmisteluja on alettu tehdä. Ainakin koristeita ja jouluvaloja on kaivettu esille. Joulukalenterin luukkuja on saanut aukaista ja kynttilöitä olen kyllä poltellut jo koko syksyn. En tiedä kenen kirjoittamia ja mistä olen nämä seuraavat ajatelmat joskus itselleni tallentanut, mutta ne sopivat hyvin tähän joulukuun alkuun.

"Jouluihminen vetäytyy pimeyden turvin sisälle kotiinsa

ja rakentaa joulustaan pienillä eleillä nautinnollisen pitkän seikkailun."

 

"sytytä kynttilä,

hiljennyt tovi,

avaa joululle ovi.

Tunne kuinka

joulun henki

on läsnä hiljaisuudessa"

Muutamia jouluisia kuvia mitä joulujuttuja olemme kotona kaivaneet esille. Neiti kaivoi laatikosta meidän adventtikynttelikön minkä olen joskus kirpparilta hyvänä löytönä löytänyt. Adventtikynttelikkö kuuluu maileg-sarjaan. Takana näkyy meidän ruokapöydän uusi sohvapenkki. Ihana hankinta ja odotan uutta ruokapöytää vielä saapuvan :)

 

 

Jouluinen asetelma on päässyt koristamaan vitriiniä. Ihana löytö oli tuo lumiukko elokuvan aito figuuri lumiukko. Näin tuon lumiukon niin oli pakko heti hankkia ja siitä se asetelma idea sitten lähtikin :)

 

 

Ulos terassille piti laittaa vähän jotain jouluista myös. Vanha naulakko sai paikkansa terassin seinältä ja siihen pääsi koristeita roikkumaan.

 

 

Terassin pöytä sai myös vähän jouluista ilmettä.

 

 

Viime jouluna hankin meille tuollaisen valoporon. Olin haaveillut myös tuollaisesta valohirvestä, mutta en raaskinut ostaa. Tänä vuonna satuin löytämään sopivan tarjouksen niin porolle tuli hirvi seuraksi. Tämä kuva on otettu silloin, kun meillä oli vielä lunta muutama sentti maassa. Nyt on lumet sulaneet ja maa on musta.

 

 

Kynttilöitä tykkään poltella kovasti ja nämä seuraavat ovat uusia hankintoja tänä syksynä. Kynttilöitä on näissä poltettu ihan kiitettävästi jo.

 

 

Tällaisesta lattiakyntteliköstä olen haaveillut jo pitkään, että olisi kiva saada. Satuttiin neidin kanssa syksyllä olemaan lähikaupungin tavaratalossa ja siellähän sattui olemaan tämä juuri tarjouksessa. Nostettiin heti kärryyn, että tämä on saatava. Silloin ei kyllä oikein ollut vielä paikkaa tiedossa, että mihin laittaisin. Kynttelikkö kuitenkin löysi paikkansa takan ja kissavitriinin vierestä olohuoneesta.

 

Mukavaa joulunaikaa lukijoille!

Kanalan kuulumisia

Pitkästä aikaa jotain kuulumisia kanalan suunnalta. Kanalassa on tapahtunut kaikenlaista ja uusia asukkaitakin olemme saaneet. Keväällä haudoin hautomakoneella munia ja tulos oli hieno sillä saatiin 10 tipua. Näistä tipuista kasvoi 5 kukkoa ja 5 kanaa. Kaikki kanat ovat meillä edelleen ja valitettavasti myös kukkoja. Yksi kukko on saanut uuden kodin ja yksi nuori kukko löytyi kuolleena yksi aamu. Nyt niitä on edelleen kolme ja toistaiseksi tulevat hyvin toimeen, mutta katsotaan kuinka pitkään.  No kesän lopulla ajattelin, että teen uuden haudonnan koneella ja tilasin siitosmunia, että saisin toisen sukuisen jättikochin parven. Toisin kuitenkin kävi. 10 munasta kuoriutui ainoastaan 2 tipua, voi sitä harmituksen määrää. Samalla kun hoitaa kaksi tipua niin hoitaisi sen kymmenenkin. Onneksi tuli sentään kaksi ettei vain yhtä. Nyt näillä kahdella on ollut seuraa toisistaan ja ovat kovasti kasvaneet. Ensin lämpölampun alla ja nyt olen siirtänyt kanalaan omaan aitaukseensa. Sieltä saavat katsella isompien tekemisiä ja tottua isompiin.

 

Neidin pupu Antsku se kanojen kanssa elelee menemään. Samaa porkkanaa järsitään/nokitaan  ja hyvin yhteiselo siellä sujuu :) Antsku on kuitenkin tarvittaessa sen verran kärtyinen kanoille, että kanat väistävät ja Antsku saa porkkanat ja muut vihreät ensimmäisenä jos haluaa.

Vähän huono kuva, mutta tämän väriset kaksi tipua saatiin. Nyt ovat jo kasvaneet tästä huimasti.

 

 

Kukko herroja kesä lopulla ulkona.

 

Kana ja kukkolaumaa kesän lopulla ulkona juomatauolla.

Antsku asusti kesän ulkona kanatarhassa tietenkin ja neiti kävi porkkanaa syöttämässä siellä useasti.

 

 

Tässä kanat ovat siirtyneet jo sisälle asumaan.

 

 

Sitten kanalan uusia tulokkaita ovat viiriäiset :) Minua alkoi kiinnostaa viiriäiset ja etsin tietoa niiden hoidosta ja kaikesta muusta mitä saattoi löytyä. Yhtenä päivän matkasin 100 km päähän ja kävin hakemassa 3 viiriäiskanaa ja heille kukon. Sitä ennen olin hankkinut ison kaninhäkin ja sisustanut siitä viiriäisille uuden kodin. Kanalassa on korkeutta eivätkä sitä kanat nii pysty hyödyntämään. Näin ollen viiriäisten häkille rakennettiin pöytä ja näin ollen kanoille jäi lattiatilaa ja viiriäiset saavat olla korkeammalla pöydällä häkissä. Tähän samaan aikaan olin jo ennättänyt tilata viiriäisen munia, kun ajattelin hautoa niitä hautomakoneella. Munat tulivat ja laitoin ne hautomakoneeseen. Olin lukenut, että viiriäisten haudonta ja varsinkin poikasten hoito on hankalaa sillä ovat niin pikkuruisia. Kuinkas sitten taas tässä hautomisessa kävi... 10 munasta saatiin ainoastaan kaksi viiriäistipua ja taas harmiteltiin. Ilmeisesti tähän huonoon hautomisprojektiin on syynä se, että munat ovat tulleet postin välityksellä. Vaikka kananmunat tulivat vielä särkyvänä pakettina niin se saavat liian kovaa kyytiä postin toimesta ja paketit hölskyy ja lämpötilat vaihtelevat. Näin ollen munat kärsivät siitä eivätkä lähde itämään koneessa. Hautomakoneeseen laitettavat munat pitäisivät olla jostain suhteellisen läheltä, että ne voisi hakea eikä tarvisi laittaa postin kuljetettavaksi. Harmillisesti siitosmunia vain ei kovin läheltä monesti ole saatavissa. Tietenkin oman kananmunista voi hautoa, mutta jos haluaa eri sukuisia parvia niin sitten on hankittava siitosmunia jostain muualta.

Kaksi viiriäistipua kuitenkin tuli ja voi mahdoton kuinka pieniä ne olivat, kun kuoriutuivat. Kuvista voi nähdä kun katsoo kun ovat kädellä. Tiput tarvitsivat lämpöä todella paljon kuoriuduttuaan ja ovat olleet lämpölampun alla. Kasvuvauhti tipuilla on kova ja hyvin ovat kasvaneet. Nyt tipuilla on tuollainen lämpölevy minkä alle menevät lämmittelemään ja nukkumaan. Koko suhteista voi ajatella kuinka pieniä ovat sillä ensimmäisenä juomakippona viiriäisen tipuilla oli pullonkorkki :) Myöhemmin on siirrytty maustepurkin korkkiin joka on vähän isompi. Pieni juomakippo aiheutti sen, että vesi likaantuu todella nopeasti. Niinpä minä aamuisin hoitelin puhtaat vedet ja kun neiti tuli koulusta kävi hän heti laittamassa puhtaan veden tipuille ja minä sitten taas loppu illan kävin vaihtelemassa vettä. Tällä hetkellä tiput voivat hyvin ja toivon mukaan saadaan kaksi uutta viiriäistä.

 

Tässä juuri kuoriutunut viiriäistipu. Katsokaa kuinka pieniä ne ovat :)

 

 

Tässä ovat muutaman päivän ikäisiä. Ensimmäiset viikot asuivat pienessä pleksisessä jyrsijälle tarkoitetussa laatikossa ja lämpölamppu oli koko ajan päällä. Lämpöä piti olla +38 astetta ja siitä sitten sai alkaa lämpöä tiputtamaan. Nyt ovat tästä jo kasvaneet ja toistaiseksi voivat hyvin :)

 

 

 

Tässä näkyy sitten meidän aikuiset viiriäiset. Kolme kanaa ja kukko on tuolla kuusenoksan takan piilossa. Häkki pitää olla sisustettuna sillä tavalla, että sieltä löytyy piiloa minne mennä. Olen laittanut häkkiin kuusenoksia, mustikanvarpuja, kukkaruukkuja, kiviä ja hiekkalaatikon. Näin pääsevät piiloon ja hiekkaa syömään ja näyttävät kyllä kylpevän siellä myös.

 

 

Viiriäisen munia olemme paistamalla syöneet ja niitä saa paistaa aina reilusti sillä koko on aika pieni :) Neiti sanoi heti ensimmäisellä kerralla, että keltuainen maistuu paremmalta kuin kananmunassa. Viiriäisten munathan pitäisi olla vielä ravintorikkaampia kuin kananmunat.

 

Tämmöisiä kuulumisia kanala rintamalta. Viime aikoina on jo kaivettu joulujuttuja esille joten luulen, että kohta tulee myös jouluisia postauksia :)

 

Mukavaa viikonloppua lukijoille!

 

Kesäasukkaat eli lampaat palautettiin.

Lupasin kirjoittaa teille postauksen siitä miten meillä kesä meni kesäasukkaiden eli lampaiden kanssa. Lampaathan tulivat meille vasta kesän loppu puolella. Ajatus oli, että saavat tuossa jokirannassa perkata kaikki pusikot ja sitten syödä tuolta pellolta heinää. Aluksi tein lampaille lammasverkosta pienemmän aitauksen, että tottuisivat uuteen paikkaan ja koiriin sekä toisin päin koirat myös lampaisiin. Hyvin äkkiä tuli selväksi, että vaikka lampaita oli vain kaksi niin aitaus minkä tein niin oli hetkessä syöty. Tämän jälkeen kannoin lampaille tuoretta heinää aitaukseen jonkin aikaa. Seuraava suunnitelma oli suurentaa verkkoaitaa ja tehdä isompi aitaus sähkölangasta ja paimenpojalla virta lankaan. Suurensinkin aitauksen ihan meidän nurmikon rajaan ja pitkälle jokirantaa pitkin. Syötävää riitti taas hetkeksi. Koirista Myrsky ja Robin tulivat aina mukaan, kun menimme ruokkimaan lampaita. Ensin katsoivat verkon toiselta puolelta, mutta hetken päästä tulivat aina aitaukseen mukaan. Lampaat olivat ensin varsin hämillään ja puskivat koiria, että menkää kauemmaksi. Myrsky ei juurikaan välittänyt lampaista aluksi eikä sitä suuremmin kiinnostanut tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa. Robin oli taas heti alusta alkaen kovin kiinnostunut niistä ja meni nokatusten lampaiden kanssa ja vaikka yrittivät puskea Robinia niin Robin ei juurikaan väistänyt vaan seisoi vain siinnä. Aikaa kului niin puskeminen lampaiden toimesta loppui ja kävelivät monesti koirien perässä pitki lammashakaa. 

Mitä enemmän kesä läheni loppuaan ja syksy koitti niin alkoi se, että lampaat eivät enään pysyneet millään sähkölangan takana. Ensin laitoin kaksi lankaa aitaukseen, mutta lampaat eivät pysyneet lankojen takana niin ajattelin laittaa kolme lankaa ja uskoin lampaiden pysyvän aitauksessa sitten. Toisin kuitenkin kävi ja näin itse omin silmin vierestä katsoen, kun toinen lampaista oikeasti hyppäsi kierteellä kolmen langan välistä pois aitauksesta ja jatkoi syömistä aitauksen ulkopuolella. Tämä aiheutti varsin kovasti harmaita hiuksia ja useamman kerran päivässä joutui viemään lampaita takaisin aitaukseen, mutta eihän se auttanut, kun ne olivat heti sieltä taas pois. Työpäivän päätteeksi kotiin tullessa saattoi pihalla odottaa näky, että lampaat ja koirat siellä yhdessä kävelivät pitkin pihaa.

Lampaat ja koirat siis olivat hyvin tottuneita toisiinsa ja sulassa sovussa vapaana käyskentelivät pitkin tonttia. Mitäs tämä sitten aiheuttikaan, kun lampaat olivat irti myös pihalla, no vähän harmaita hiuksia ja huolta istutusten puolesta. Yksi juuri istutettu kirsikkapensas syötiin sekä kaikki kuunliljat syötiin. Nähtävästi kuunliljat olivat herkkua sillä ne oli syöty joka penkistä pihassa. Onneksi muut kukat ja perennat oli jätetty rauhaan. Mitä enemmän syksy eteni niin lampaat löysivät kasvimaan ja loput mitä sinne oli jäänyt niin meni parempiin suihin. Ei jäänyt lehtikaalestakaan kuin ruodot pystyyn, kun yksi päivä kotiin tulin. 

Tässä lampaat harrastaa vapaana ulkoilua pellolla Myrskyn kanssa.

Robin on vahti puuhissa lammasaitauksessa.

Tässä lampaat ovat tulleet taas kerran pihalle ja Myrsky hyvin omatoimisesti ajaa lampaat takaisin sinne minne ne kuuluvatkin.

Sinnehän ne taas omalle laitumelle menivät mihin kuuluvatkin. Kesän myötä Myrsky kunnostautui hyvin tässä lampaiden ajamisessa takaisin omalle paikalle. Hienosti välissä yhdessä Robinin kanssa ajoivat pellolta tai pihalta lampaat omaan aitaukseen. Tämä oli jännää siinnä mielessä seurata, että rotu on pyreneittenmastiffi eikä mitenkään paimentava koirarotu. Pyreneittenmastiffi on laumanvartija joka vahtii omaa laumaansa. Nyt voin todeta tämän kesän jälkeen, että ovat varsin viisaita koiria ja oma-aloitteisia. Varmasti tämä aitaukseen ajaminen johtuu siitä, että Myrsky ja Robin oppivat kesän aikana missä lampaiden kuuluisi olla. Lampaiden ollessa karkuteillä koirilla oli ajatus, että lampaat pitää viedä takaisin sinne minne ne kuuluvatkin. Näinpä koirat toimivat ihan oma-aloitteisesti vieden lampaita takaisin omalle laitumelle. Myrsky tässä kunnostautui varsin hyvin vaikka aluksi sitä ei lampaat kiinnostaneet juuri ollenkaan. Useamman kerran katsoin keittiön ikkunasta, kun lampaat peräkkäin lähestyivät pihaa. Myrskyn huomatessa tämä kävi se oma-aloitteisesti ajamassa lampaat takaisin omalle alueelle. Varsin hienoa toimintaa ja vahtimista meidän koirilta. Minusta alkoi syksyn myötä tuntua siltä, että lampaat olivat seuran kipeitä ja karkailivat päivällä aina koirien tykö pihalle, kun siellä ne sulassa sovussa köpöttelivät pitkin pihaa.

Lampaiden palautus takaisin vanhemmilleni lampolaan tapahtui yhtenä minun

 vapaapäivänä tämän näyn jälkeen :)

 

Avasin oven ja näky oli tällainen. Lampaat olivat päättäneet tulla talon portaille nukkumaan koirien kanssa. Koirat olivat molemmat sen verran väsyneitä, että ilmeisesti ajattelivat että sopii tänne muittenkin lauman jäsenten tulla :) Toinen lampaista oli jo tälläytymässä Myrskyn viereen nukkumaan portaille, kun minä tuumasin, että jos nyt ei kuitenkaan. Tuona samaisena vapaapäivän olin taas ties kuinka monta kertaa ajanut lampaat omaan aitaukseen, mutta oikeastaan samantien ne olivat takaisin pihalla mussuttamassa herkkuja ja koirien kanssa aikaa viettämässä.

Loppuun voi todeta, että lampaat olivat hauskoja vieraita ja niitä oli kiva seurailla. Harmaita hiuksia ne aiheuttivat loppu syksysstä, kun eivät pysyneet aitauksessa ollenkaan. Hienoa oli huomata miten hyvin lampaat ja koirat tottuivat toisiinsa ja tulivat varsin hyvin toimeen keskenään. 

Neidistä oli kovin haikeaa palauttaa lampaat takaisin mummulaan. Neiti oli sanonut mummulle, että niitten nimiä ei sitten saa muuttaa. Käymme varmasti katsomassa lampaita lampolassa ja tarjoamassa nillle näkkileipää taskusta. Opetimme, että kumpikin sai puolikkaan näkkärin aina aamulla ruokinnan yhteydessä ja olivat heti taskussa haistelemassa, jos näkkileipää ei tullutkaan. Aika nopeasti oppivat mistä herkkua saa :)

Lampaat palautettiin lampolaan yhteen karsinaan missä oli muitakin. Kuulimme seuraavana päivänä, että lampaat eivät olleet pysyneet tuossa karsinassa ollenkaan vaan olivat karanneet aitojen läpi toiseen karsinaan. Toisen karsinan lampaat pääsivät mummulassa vapaasti ulkoilemaan jote niin meidän kesäasukkaan Tilda ja Annastiina juoksentelivat taas vapaana pitkin mummulan peltojan ison lauman jatkona eli karkailu jatkui edelleen :)

 

Mukavaa viikonloppua lukijoille!

Syksy on kääntynyt talveksi

Blogissa on taukoa taas piisannut, mutta jospa nyt kesän ja syksynkin mentyä täällä olisi enemmän aikaa viettää. Blogi taukoa on tullut enkä juuri ole muitakaan blogeja hetkeen seuraillut. Syysloma koitti meille ja se toi myös tullessaan lunta maahan. Ei nyt ehkä ihan vielä olisi tarvinut tulla, mutta tuohan se tietysti valoa huomattavasti enemmän kun musta maa. Kesäasukkaat eli lampaat veimme juuri ennen lumen tuloa takaisin vanhemmilleni. Lampaat olivat kivoja vieraita ja myöhemmin juttua niistä miten kesä meillä meni. Kanala rintamallekkin kuuluu uutta, mutta taidan tehdä siitä ihan oman postauksen sitten. 

Kukkasipulit sain maahan onneksi juuri ennen lumen tuloa. Keväälle toivotaan sitten kukka loistoa. 

Taisi olla ensimmäinen pakkas aamu tänä syksynä, kun muutaman kuvan aamusta otin kukkapenkistä.

Talvi se tosiaan tuli ja lunta tuli jonkun verran ja pakkasta on ollut muutamia asteita. Saas nähdä jääkö tämä lumi vai sulaako vielä pois.

Mukavaa viikonloppua lukijoille !

 Toivottavasti olette pysyneet lukijoina vaikka pitkä väli tuli taas kirjoittelussa.

Uusia laina asukkaita

Vanhemmillani on maatila ja sieltä löytyy lampaitakin. Neiti puhui keväällä jo kun karitsoita syntyi, että meille pitäisi muutama lammas ottaa kesällä. Asia jäi kesän alussa vähän kaiken muun alle, mutta nousi pinnalle taas loppu kesän päälle. Neiti kävi vähän väliä pappalta kyselemässä, että koska tuot meille lampaita. Pappalla oli kiireitä eikä lampaita ihan heti saatu, mutta aina se neiti kyseli.  Minä tein jo verkosta aitauksen joenrantaan ja miehen kanssa teimme katoksen sateen suojaksi.

Yksi lauantai sitten saapui lammas lähetys meille ja pappa toi neidille pari karitsaa. Karitsat olivat jo ihan hyvän kokoisia eli mistään aivan pienistä ei ollut kyse. Lampaat olivat aluksi arkoja uudesta paikasta, ihmisistä ja koirista. Me kannoimme lampaille tuoretta heinää, jyviä ja vettä ruuaksi. Muutama päivä meni niin lampaat alkoivat kesyyntyä ja tällä hetkellä ovat jo varsin kesyjä ja antavat rapsutella tuosta vain. Neiti tietenkin nimesi lampaat ja hienot nimet niille tulivatkin ja nyt siellä laiduntaa Tilda ja Annastiina :)

 

 

 

 

Ensimmäisiä tutustumis kertoja. Puolin ja toisin taitaa jännittää :) 

 

 

Meidän Myrsky ja Robin tulevat aina mukaan, kun lampaita käydään ruokkimassa. Ensin katselivat verkon takaa lampaiden touhuja ja meidän ruokkimista. Tätä nykyä avaamme koko portin ja koiratkin tulevat aitaukseen katsomaan miten vahdittavat voivat. Myrskyä ei juuri lampaat kiinnosta lähemmin ja Myrsky seuraileekin niiden touhuja vähän kauempaa. Robin taas on varsin kiinnostunut lampaista ja menee nenät vastakkain lampaiden kanssa. Varsin rauhallisesti koirat seurailevat lampaita niin kuin niiden kuuluukin toimia. Toinen lampaista vain välillä tuumaa Robinille, että mene kauemmaksi ja käy puskemassa Robiniä. Robin on varsin ihmeissään, että mitä siinnä tulet pukkimaan, kun en mitään ole tehnytkään.

Meidän Rontti vanhusta taas kiinnostaa lampaat ihan eri lailla kuin näitä laumanvartijoita Myrskyä ja Robiniä. Rontti ei pääse aitaukseen sillä se juoksisi lampaiden perään ja se taas aiheuttaisi, että lampaat juoksisivat karkuun jne.. Rontti joutuu tyytymään seurailuun vain aidan toiselta puolelta mistä se kovasti yrittää tehdä tuttavuutta lampaiden kanssa. Välillä Myrsky käy Ronttia hätyyttämässä aidan vierestä pois, että anna olla nyt vain. Lampaiden aitaus on jokirannassa Myrskyn vartiopolun varrella ja näyttää, että monesti iltaisin Myrsky juoksee aitauksen ohitse kovaa vauhtia rantapellolle, mutta eivät lampaat enää säiky Myrskyä sillä ovat tottuneet ja todenneet ettei vaaraa ole vaikka tuossa juokseekin.

 

 

Neiti kyllä jo oli huolissaan siitä, että kun talvi koittaa, että kun lampaat pitää palauttaa takaisin pappalle isompaan laumaan. Ihan hauskoja eläimiä nämä lampaat kyllä ovat. Lueskelin, että lampaat pitävät näkkäristä herkkuna ja tätä piti kokeilla. Niinhän se näyttää olevan. Aamuisin olen vienyt kummallekin puolikkaan näkkärin palan ja tätä nykyä ne odottavat saavansa sitä aamulla ja tulevat jo taskulle jos ei näkkäriä heti ilmestykkään :) Aika jännä miten äkkiä nämäkin eläimet tällaisen ovat oppineet. Mikä lampaissa on vielä hyötyä niin nehän syövät kaiken mahdollisen maasta ja puusta joten jokirantakin puhdistuu samalla. Tosin nämä kaksi lammasta söivät aitauksensa jo niin nopeasti puhtaaksi, että lisäheinää on kannettu ja paljon. Tässä yhtenä iltana suurensin lampaiden aitausta pitemmälle matkaa jokirantaa. Aitaverkkoa ei riittänyt koko alueelle, mutta vedin sähkölangan millä sai nopeasti isomman alueen ja toivon, että pysyvät nyt lankojen takana eivätkä tule läpi syömään minun kukkapenkkiä.

 

Aikaa kului ennen kuin tätä tekstiä ennätin julkaista. Lampaat ovat ystävystyneet Robinin kanssa niin paljon jo, että enää ei pusketa vaan tullaan siihen ihan viereen ja kävellään laitumella Robinin perässä. Tässä ovat laitumen vanhalla puolella mistä näkee kuinka hyvin aluskasvillisuus ja pajut ovat saaneet kyytiä.

 

 

 

Näin vehreeltä näyttää laitumen uudella puolella.

 

 

 

Ilta-auringossa laitumen uudella osalla.