Enään kukaan ei tule jalkoihin pyörimään heti, kun avaatkaan kinkkupaketin jääkaapista. Kukaan kissa ikinä ei ole koskaan kehrännyt niin suuresti kuin Mårtti. Mårtti oli oman tiensä kulkija, mutta ennätti meillä kuitenkin asua monta vuotta. Mårtti ei tullut meille pentuna vaan minä hain sen aikoinaan Karkkilasta yhdeltä naiselta, jolla oli koiria ja kissoja eikä Mårtti ollut sinne sopeutunut. Alunperin Mårtti oli lähtöisin kuulemma ruotsinkieliseltä pohjanmaalta mistä sen nimikin juontaa juurensa. Koskaan emme oikein tienneet Mårtin alkuperää ja mitä se oli pentuna kokenut. Miehiin sen oli vaikea luottaa ja kesti pitkään ennen kuin se tuli edes mieheni lähelle. Ilmeisesti se oli pentuna kokenut jotain kovia jossain päin suomea, mutta mitä sitä emme koskaan tienneet.
Tässä muutama kuva vuosien varrelta Mårtista ja sen kavereista. Mårtti nukkuu nyt ikuista unta ja hautaamme kevään tultua Mårtin tuhkat samaan paikkaan missä jo lepäävät Miisu ja Eetu-kissa sekä Elmeri kani. Mårtti pääsee kavereidensa joukkoon.
Tässä kuva vuosien takaa missä Eetukin vielä elää. On meidän kissakunta tästä aika paljon harventunut.
Mårtti ja Rontti eivät koskaan olleet bestiksiä, mutta tulivat toimeen ihan ok. Tämä kuva on otettu illalla sen jälkeen, kun tulin pelkän tuon tyhjän pyyhkeen kanssa kotiin. Jätin sen lattialle ja Rontti nukkui melkein koko yön sen pyyhkeen päällä ja aamullakin vielä. Vaikka yleensä kyllä nukkuu yön sohvalla tai omalla alustallaan. Samoin meidän Essi vartiokissa on kuljeksinut ympäriinsä etsien Mårttia. Sopii nyt sitten toivoa, että Essi ei stressaa liikaa ja saa taas siitä oireita niin kuin sille on useemman kerran käynyt.














