Leijona

Postauksen alkuun koskettava runo kesäkissoista. Joskus aikoinaan olen tämän samaisen runon jakanut vanhassa blogissani, mutta vanhat blogit ovat tuhoutuneet niin jaan sen myös teille täällä nyt.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään. Minä
se täällä, avatkaa ovi,
onhan jo pimeää. On nälkä
ja jano, unikin jo, minua
paleltaa. Tuo metsäkin
huokuu pelottavasti, on jo
kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa. Ilo kaikui
kallion kupeelta, sirkat
soitteli viuluaan. Aurinko
hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi. Kelli
kissa nurmella selällään
ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät
suljettuna. Se pisara
hyljätyn kyynel on, se
itkunsa itkenyt on. Vain
yksi ovi armahti hyljätyn,
pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa
hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois. Saa nukkua
helmassa armahtajan, mikä
parempi olla vois. Via
dolorosa oli viimeinen
polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä
Sinä puhtain sydämin.
-Liisa Aaltonen-

 

Meille on muuttanut Leijona. Ei iso kokoinen eikä vihainen tai agressiivinen. Vaan pieni, hentoinen, kiltti ja leijonan värinen. Onko Leijona kenties kohdannut osittain saman kohtalon kuin runon kissa. Leijona on siis löytynyt kissanpentu joka nyt asuu meillä. Takkuinen turkki ja pelokaskin osittain korvatkin töhnässä ja nälkäkin oli. Kannettiin sisään ja laitettiin ruokakupin ääreen söihän se ja muutaman päivän jälkeen mahakin tuntui siltä, että ruokaa oli saanut. Essi ja Eppuhan metelin nostivat, kun sisälle uusi tuttavuus kannettiin. Mitäs Rontista puhumattakaan. Sirkus oli valmis siis alkamaan. Ajateltiin, että pidetään nyt hetki ja annetaan mummulaan kissaksi, kun entinen katosi. No mites tässä sitten kävikään... Edelleen se Leijona täällä asustelee ja sirkus on mitä on... Hurmasi pieni Leijona meidät neidin kanssa heti ensimmäisinä iltoina. Kehräsi kovasti ja sylissäkin nukkui.

Mummulassakin kyseltiin, että joko Leijona muuttaa sinne. Tuumattiin neidin kanssa, että jos muutama päivä kokeiltaisiin miten sirkus täällä etenee. Eihän siinnä muuten mitään, mutta tämän hetken asunto tilanne ja mini tilat aiheuttaa sen, että haastetta piisaa. Kaikkien pitäisi sopeutua asumaan tässä pienessä mökissä. Leijona on kuitenkin hurmannut meidän niin täysin, että kyllä se nyt taisi meille lopullisesti jäädä. Eihän me enään sitä raaskita siitä luopua. Essi ja Eppu ovat jo ottaneet Leijonan hyvin vastaan eikä häikkää ole. Ronttin ja Leijonan välit ovat vielä hieman haasteelliset... Toivoa tosin on, mutta hermoja se tältä emännältä hieman vaatii ja kärsivällisyyttä.

 

Neiti ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin pientä kissaa. Neiti on vain tottunut näihin isoihin Essiin ja Eppuun jotka painavat sen 5-6 kiloa ja ovat muutenkin iso kokoisia. Olihan se niin kivaa nähtävää kuinka Leijona tuli sitten sohvalle neidin viereen istumaan. Neiti jaksoi ottaa Leijonan itse syliin ja työnnellä sitä nukenvaunuissa jne... Synkkasi heti niiden kahden välillä :) Olihan siinnäkin sitten se yksi lopullinen syy miksi ajattelin, että jospa tätä sirkusta sitten jaksaisi kokeilla.

 

Mistä sitten tulee nimi Leijona? Siihenkin on sitten looginen selitys. Nimittäin neidin lemppari tv-ohjelmaan kuuluu palomies Sami. Kuinkas ollakkaan palomies Samissa seikkailee myös Leijona kissa joka joutuu aina pahaan pulaan ja Sami pelastaa :) Niinpä oli sitten selvää, että kissasta tulee Leijona ja kaikenlisäksi se on leijonan värinen.

Onhan se niin hellyyttävää, kun neiti silittää Leijonaa ja tuumaa, että " voi Leijona parka".

 

Tulette varmaan jatkossa myös kuulemaan miten sirkus täällä etenee.

 

 Tässä jo hyvin kotiutuneena sohvalla lökötellen :)