perjantai 27. syyskuuta 2013

Syksyisiä puuhia

Tämä kuva sen kertoo virallisesti, että kesä on ohi. Nimittäin paviljonki on kerätty pihalta pois. Nyt oli sopiva hetki juuri ennen sateita saada se purettua ja kangas kuivumaan. Voi sentään kyllä siinnä oli niin mukava istuskella iltasella ja nauttia auringonlaskusta.
 
 
Ainakin yhtenä aamuna maa on ollut jo kuurassa. Onneksi juuri silloin edellisenä iltana neidin kanssa keräiltiin kypsymättömät tomaatit talteen. Tosi hyvä tomaatti sato on ollut tänä vuonna, mutta joka vuosi niitä matti myöhäsiä tomaatteja puskiin jää. Harmittavasti tuo ananaskirsikka ei juurikaan ole ennättänyt kypsyä tänä kesänä vaikka on ollut pitkä kesä. Ilmeisesti se kuitenkin vaatisi sen kasvihuoneen. Tosin itse kasvit ovat olleet niin isoja ja komeita ettei minulla noin komeita aikaisemmin ole ollut, mutta harmi vain kun hedelmät jäivät kypsymättä suurin osa. Kerättiin kuitenkin nekin talteen, jos vaikka sisällä kypsyisivät. Tämän vinkin sain tänä syksynä, että kypsymättömät tomaatit kannattaa laittaa tarjottimelle ja tuolle tarjottimelle omena tai banaani. Hedelmien entsyymi kuulemma kypsyttäisi sitten tomaatit. Päätin testata tätä samaa kikkaa myös noille ananaskirsikoille. Mikäs mikäs se onkaan omenasta palan käynyt haukkaamassa?
 

 
Tänään oli ohjelmassa myös sammaleen hakua metsästä. Oli kiva käydä metsässä kävelemässä ja keräämässä sammalta ja nauttia hetki syksyisestä metsästä.




 Niin on kukat kuihtuneet pajujen alta ja tilalle laitettiin sammalta ja kasvimaalta ne muutamat koristekaalit mitkä kasvoi.

 
 


maanantai 23. syyskuuta 2013

Leijona

Postauksen alkuun koskettava runo kesäkissoista. Joskus aikoinaan olen tämän samaisen runon jakanut vanhassa blogissani, mutta vanhat blogit ovat tuhoutuneet niin jaan sen myös teille täällä nyt.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään. Minä
se täällä, avatkaa ovi,
onhan jo pimeää. On nälkä
ja jano, unikin jo, minua
paleltaa. Tuo metsäkin
huokuu pelottavasti, on jo
kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun
mansikat tuoksui, säteili
taivas ja maa. Ilo kaikui
kallion kupeelta, sirkat
soitteli viuluaan. Aurinko
hitsasi ahjossaan,
lintujen kuoro soi. Kelli
kissa nurmella selällään
ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara
poskellaan ja silmät
suljettuna. Se pisara
hyljätyn kyynel on, se
itkunsa itkenyt on. Vain
yksi ovi armahti hyljätyn,
pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa
hyljätty, siellä kyynel on
pyyhitty pois. Saa nukkua
helmassa armahtajan, mikä
parempi olla vois. Via
dolorosa oli viimeinen
polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä
Sinä puhtain sydämin.
-Liisa Aaltonen-
 
Meille on muuttanut Leijona. Ei iso kokoinen eikä vihainen tai agressiivinen. Vaan pieni, hentoinen, kiltti ja leijonan värinen. Onko Leijona kenties kohdannut osittain saman kohtalon kuin runon kissa. Leijona on siis löytynyt kissanpentu joka nyt asuu meillä. Takkuinen turkki ja pelokaskin osittain korvatkin töhnässä ja nälkäkin oli. Kannettiin sisään ja laitettiin ruokakupin ääreen söihän se ja muutaman päivän jälkeen mahakin tuntui siltä, että ruokaa oli saanut. Essi ja Eppuhan metelin nostivat, kun sisälle uusi tuttavuus kannettiin. Mitäs Rontista puhumattakaan. Sirkus oli valmis siis alkamaan. Ajateltiin, että pidetään nyt hetki ja annetaan mummulaan kissaksi, kun entinen katosi. No mites tässä sitten kävikään... Edelleen se Leijona täällä asustelee ja sirkus on mitä on... Hurmasi pieni Leijona meidät neidin kanssa heti ensimmäisinä iltoina. Kehräsi kovasti ja sylissäkin nukkui.
Mummulassakin kyseltiin, että joko Leijona muuttaa sinne. Tuumattiin neidin kanssa, että jos muutama päivä kokeiltaisiin miten sirkus täällä etenee. Eihän siinnä muuten mitään, mutta tämän hetken asunto tilanne ja mini tilat aiheuttaa sen, että haastetta piisaa. Kaikkien pitäisi sopeutua asumaan tässä pienessä mökissä. Leijona on kuitenkin hurmannut meidän niin täysin, että kyllä se nyt taisi meille lopullisesti jäädä. Eihän me enään sitä raaskita siitä luopua. Essi ja Eppu ovat jo ottaneet Leijonan hyvin vastaan eikä häikkää ole. Ronttin ja Leijonan välit ovat vielä hieman haasteelliset... Toivoa tosin on, mutta hermoja se tältä emännältä hieman vaatii ja kärsivällisyyttä.
 
Neiti ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin pientä kissaa. Neiti on vain tottunut näihin isoihin Essiin ja Eppuun jotka painavat sen 5-6 kiloa ja ovat muutenkin iso kokoisia. Olihan se niin kivaa nähtävää kuinka Leijona tuli sitten sohvalle neidin viereen istumaan. Neiti jaksoi ottaa Leijonan itse syliin ja työnnellä sitä nukenvaunuissa jne... Synkkasi heti niiden kahden välillä :) Olihan siinnäkin sitten se yksi lopullinen syy miksi ajattelin, että jospa tätä sirkusta sitten jaksaisi kokeilla.
 
Mistä sitten tulee nimi Leijona? Siihenkin on sitten looginen selitys. Nimittäin neidin lemppari tv-ohjelmaan kuuluu palomies Sami. Kuinkas ollakkaan palomies Samissa seikkailee myös Leijona kissa joka joutuu aina pahaan pulaan ja Sami pelastaa :) Niinpä oli sitten selvää, että kissasta tulee Leijona ja kaikenlisäksi se on leijonan värinen.
Onhan se niin hellyyttävää, kun neiti silittää Leijonaa ja tuumaa, että " voi Leijona parka".
 
Tulette varmaan jatkossa myös kuulemaan miten sirkus täällä etenee.
 


 Tässä jo hyvin kotiutuneena sohvalla lökötellen :)
 
 
 


perjantai 20. syyskuuta 2013

Roskapostaus

Sanan todellisessa merkityksessä roskapostaus. Meillä on tuollainen pieni jäteastia ja tyhjennys kahden viikon välein. Astia on ollut aina tupaten täysi ja välillä on pitänyt laittaa erillinen jätesäkki viereen, että kaikki on mahtunut mukaan. Mistä sitä jätettä oikein syntyy niin paljon? Ajattelin etten kyllä ala ostamaan isompaa astiaa tai pyytämään tyhjennystä useammin ja maksamaan siitä lisää. On se kumma jos tämän sakin jätteitä ei nyt saada tuohon astiaan mahtumaan. Päätinkin tehdä testin. Olen ollut aina aika huono lajittelemaan jätteitä. Lasit olen kerännyt lasinkeräykseen, paperit paperinkeräykseen ja patterit niille kuuuluvaan. Siinnäpä se sitten melkein onkin ollut. Näin kesäaikana ei ole tullut lämmiteltyäkään puilla  joten kaikki talvella poltettu jäte on kertynyt myös roskiin meneväksi. Päätinkin alkaa kerätä kaikki maito, mehu ja muut kartongit keräykseen. Myös metalliset säilykepurkit keräsin omaan pinoonsa. Roskat mitkä menevät roskikseen ajattelin pakata mahdollisimman tiiviisti. Jugurttipurkit sisäkkäin ja kaikki minkä saa pieneen tilaan rusentamalla niin myttyyn ja sitten vasta roskikseen. Ruuantähteitä meillä ei kyllä mene roskiin oikeastaan ollenkaan. Rontti pitää huolen kaikesta lihapuoleisista tähteistä oman ruokansa lisäksi ja kanojen tulon jälkeen ne ovat huolehtineet kaikesta kasviksista, vihanneksista, leivistä jne.. Ovat kyllä hyödyllisiä niin kanat kuin Ronttikin tuossakin asiassa :)
No miten tässä sitten kävikään?
Ihmetys oli kerrassaan suuri. Näinkin pienellä lajittelulla ja kierrätyksellä, kun tuli seuraava roskalaatikon tyhjennys ei astia ollut edes kanteen saakka täysi!
Mitä ihmettä sinne olisi mahtunut vielä enemmänkin roskaa. Eli pienellä vaivalla samalla, kun käy kaupassa voi tiputella säilykepurkkeja metallin keräykseen ja maito ja mehutölkkejä niitten omaan paikkaansa.
Mitä tästä siis opinkaan?
Lajittelu ja pieni kierrätys kannattaa :)
Tuli hyvä mieli pienestä asiasta :)
 
Hyvää viikonlopun alkua kaikille roskapostauksen merkeissä :)
 

 
 
 
 


torstai 19. syyskuuta 2013

syksyisiä aamuja ja värikkäitä puita

Yhtenä aamuna päätin napata pari kuvaa, kun usva vielä niin hienosti pellon päälle leijui.
 



 Pihlaja on sitten komea näin syksyllä.

Onhan tämäkin ruskapuu joskin värit ovat hieman erikoiset. Tällainen nimittäin löytyi  meidän pihalta :) Kukakohan olisi ollut asialla...
 
 
Jotain pientä ollaan askarreltu nyt syksyllä. Kivet on huippuja ja ollaan keräilty aina sopivan hetken tullet kivoja kiviä. Nyt niistä kivistä sitten syntyi iso kasa hattivatteja :)
 
 
Loppuun vielä kanojen ulkoilutus kuvat, että varmasti saadaan vapaan kananmunia niin pitänee välillä päästää tarhasta ulos. Nyt tosin keksivät kipittää kasvimaalle etsimään herkkuja :) Huonoksi menneet herneet revittiin jo irti ja syötettiin yks päivä kanoille.
 



 
 
 





Kaunista syksyä

Kaunista syksyä on kyllä piisannut jo pitkästi. Kukat kukkivat vielä niin komeasti vaikka kelenteri näyttää jo yli syyskuun puolen välin. Ikävästi minuun on iskenyt syysflunssa ja pitänyt aika hiljaisena ja lepäillyt vain. Tässä jotain syksyisiä kuvia mitä olen ottanut ennen kuin flunssa iski.
Tässä oma testaus ja muunnos jo muutenkin hyvästä omenapiirakasta. Vanilija-valkosuklaa omenapiirakka :)
 

Koska sitä kesäkurpitsaa on tullut tänä vuonna niin runsaasti niin kokeilin tehdä kesäkurpitsasta myös suolaisen piirakan ja ihan hvyää tuli.

 Kolme auringonkukkaa olen bongannut nyt syksyllä eri puolelta pihaa vaikka en siis ole yhtään siementä kylvänyt. Ilmeisesti linnuille tarkoitetuista siemenistä ovat sitten itäneet.
Vaikka syyskuu on näin pitkällä niin silti voi vielä omasta kukkapenkistä poimia kukkia myös maljakkoon.
 Tämmöinen sipulista kasvatettu kukka nousi yksi tuolta penkistä, mutta nimestä ei kyllä mitään tietoa.
 Suuri ihmetyksen aihe on ollut tämä iso unikko jonka kesän alussa siirsin tälle uudelle paikalle. Unikko intoutui kukkimaan vielä näin syksyllä :)

 Dahlia on kukkinut komeasti myös nyt syksyllä.
 +
Revonhäntä on myös hienosti kukkinut.
 Tähän ruukkuun kesän alussa istutin mehitähden ja tämä ruukku on ollut orvokki amppelin alla ja tässä on lopputulos :)
 
 


maanantai 2. syyskuuta 2013

Huvikumpu

On pitänyt jo aikaa sitten esitellä meidän Huvikumpu, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt joten tässä se tulee. Mikä se Huvikumpu on? miksi ja miten se syntyi?
Toivomus oli, että neiti olisi saanut leikkimökin kesän alussa. No leikkimökki jäi saamatta ja sen seurauksena syntyi joten muuta. Yhtäkkiä se idea vain tuli ja toteutus lähti vauhtiin samantien. Nimittäin tuossa pihalla on tuo vanha ulkorakennus mistä aikaisemminkin olen kirjoittanut. Yksi osa on puuliiteri, keskimmäinen osa vanha savusauna on muuttunut kanalaksi ja sitten jäi tyhjäksi ns. kanalan eteinen eli vanhan savusaunan eteinen. Siitä alkoikin sitten rakentua meidän huvikumpu. Ajattelin, että mitään suurempaa sinne ei hankita eikä rakennella eli kaikki pitää löytyä jostain varastojen kätköistä. En sitten hoksannut ottaa ihan sellaista ennen kuvaa, kun työt aloitin. Tämä on ehkä lähellä sitä. Tähän kuvaan on kuitenkin jo viritelty tuollaiset vanhat valkoiset levyt tuolta varaston kätköistä. Huomatkaa kuiinka mustat seinät ovat olleet sillä onhan kyseessä savusaunan eteinen. Valtava putsaamine oli seinissä ja katossa sillä oli kertyyt jos minkäkinlaista pöly ja roskakasaa nurkkiin ja joka paikkaan. Yllättävän puhtaaksi kuintenkin sain ja maalaus saattoi alkaa.
Nimi Huvikumpu tuli siitä, koska Huvikummussa kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.... Eli niin on tässäkin paikassa. Lattia on vähän vino ja seinissä vähän rakoa jne... Mutta ei se niin tarkkaa ole sen takia Huvikumpu on juuri oiva nimitys :)

 Mummulan kätköistä löyti valkoista maalia pari vanhaa purkkia jota neidin kanssa sudittiin seiniin ja lattiaan. Sitten paikka näytti aikalailla valkoiselta. Vähän liian valkoiselta huvikummuksi. Ajattelin, että vaaleanpunainen voisi olla kiva piristys seinille. No ei ollut vaaleanpunaista maalia eikä jaksanut lähteä kaupasta hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähtikin. Keräsin kaikki vanhat pienet punaisen sävyiset askartelumaalit yhteen. Kaavin ne valkoisen maalin joukkoon. Vähän sai maali väriä, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Vähän aikaa mietittyä hyökkäsi leivontakaapille ja kaivon esiin leivonnassa käytettävää elintarvikeväriä ja punaista sellaista. Sitten hulautin koko elintarvikevärin maalin joukkoon ja sekoitin. Mitäs kummaakaan siitähän tuli juuri sopivan väristä vaaleanpunaista maalia :) Sitten sillä sudittiin vaihtelevasti seiniin, että saatiin Huvikummun tyyliä. Sitä miten tuo maali tulee kestämään niin ei kukaan tiedä ja se jää nähtäväksi. Jos ei kestä me maalaamme uudestaan ensi kesänä oikealla vaaleanpunaisella maalilla. Ei se niin tarkkaa ole onhan kyse Huvikummusta :)

Ainut maali mitä ostin oli liitutaulumaali. Tämmöinen sopivan kokoiinen vanerin pala löytyi josta päätin tehdä ison liitutaulun Huvikumpuun. Hyvin on toiminut ja ollut ahkerassa käytössä.

 Tässä kuvassa tuo yksi seinä on maalaamatta sillä siihen tuli vielä kesän aikana ikkuna ulos ja nyt seinä on maalattu. Hyllykkö mikä taustalla näkyy on minun omasta leikkimökistä lähtöihin niin kuin suurin osa noista astioistakin mitä hyllyssä on :) Maalasin vain hyllyn uudestaan. Ainut uusi mitä Huvikumpuun on ostettu on tuo katosta roikkuva tuoli jota en voinut vastustaa :)

 Kovasti on kahvia ja ruokaa Huvikummussa laiteltu.
 Rontti on tietenkin Huvikummun vakio asukas.
 Tässä sitten sisäänkäynti Huvikumpuun. Kanat siis tepsuttelevat ihan tuossa vieressä häkissä.
 
Huvikumpu on jonkin verran saanut muutosta näistä kuvista, joten toisella kertaa sitten päivitettyä versiota Huvikummusta.