lauantai 21. huhtikuuta 2018

kevään merkit -haaste

Sain Arjalta haasteen kevään merkit. Tottahan minä tällaisen haasteen vastaanotan sillä puhelimella tulee räpsittyä paljon kuvia, kun ulkona on. Kaikki kuvat on siis puhelimella otettu.
 
Takapihalla virtaava joki muuttaa muotoaan näin keväällä päivittäin. Mukava seurata miten vesi nousee ja jäät alkavat pikkuhiljaa lähteä. Tulvan jälkeen vesi pikkuhiljaa sitten palautuu normaaliin korkeuteen. Tällä hetkellä jäät ovat vielä paikallaan joskin jo nousseet vähän ylös ja halkeilleet. Vesi on noussut jo reilusti tässä vaiheessa.
 

 


Vapaapäivänä tuli taas ulkoiltua koirien kanssa ja aurinko paistoi välillä kivasti. Myrskyn vartiopolkua kierrettiin ja tässä koiratkin taitavat ihmetellä, että johan on vesi noussut reilusti. Vartiolenkillä on pellolla lunta vielä reilusti, mutta polun kohta on niin tallattua joten kestää vielä kävelyä.
 
Metsässä on jo toisin sillä sieltä on lumet sulaneet :)
 
 
Varma kevään merkki on tämä, kun auton peräkontti on täynnä multasäkkejä.
 
 
Multa siirtyi kasvihuoneeseen. Nyt nimittäin alkoi kasvihuone kausi. Ei meillä kylläkään niin lämmintä ole, että ilman lämmitystä pärjäisi. Ajattelin tänä vuonna kokeilla lämmittää kasvihuonetta näin keväällä, että pystyisikö sinne siirtää osan kasveista jo aikaisemmin. Istuttelin dahlian juurakoita ja jotain sipulikukkia esikasvatukseen. Siirsin myös testiksi muutamia tomaatintaimia kasvihuoneeseen. Jännityksellä nyt katsotaan kuin käy. Aamulla ainakin kasvihuoneessa oli hyvin lämpöä. Aurinkoisina päivinähän lämmintä riittää jo nyt, mutta yöt, illat ja pilviset päivät kaipaa lisälämpöä. Kasvihuoneesta lisää hieman myöhemmin.
 
 
Potkukelkkailu kausi on saatu päätökseen :)
 

 
 
Siinnä se tulevan kesän yksi projekti. Talon rakentamisen jälkeen vuorossa on keväällä/kesällä pihatyöt. Tässä kuvaa takapihalta ja siitä kuinka se alkaa sulamaan ja mikä kurakko paljastuu sieltä alta, voih. Pihatöistä varmasti tulen kirjoittamaan täällä myöhemmin ja paljonkin.
 

 
Kiitos ArjaL haasteesta. Minä jatkan haasteen 10-vuotissuunnitelma blogiin ja Nannelle Elämää Koivurannassa
 
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!
 
 Minun viikonloppu menee töissä vaikka kuinka olisi ollut kiva
 puuhailla kasvihuoneella ja pihalla viikonloppu.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevään merkkejä

Viikonloppu oli töistä vapaata ja ihan kotosalla olemista ja touhuamista.
Keväinen keli helli koko viikonlopun ajan. Sunnuntaina jotenkin saattoi jo haistaa kesän tuoksun vaikka lunta vielä piisaa. Linnut lauloivat ja ovat varanneet pihapuista linnunpönttöjä, joutsenet lensivät talon yli kaarrellen ja etsien sulaa paikkaa.
 
 
Lumet saavat ainakin pihalla kyytiä sillä aurinko paistaa koko päivän pihalle. Lunta on kuitenkin ollut niin paljon, että ei paljon vielä maata näy. Jotakin kevään merkkejä kuitenkin pihalta löytyy. Nämä kevään merkit eivät ole kovinkaan kauniita, mutta kertovat meillä keväästä. Myrsky koiramme on aina ollut kova kantamaan kaikenlaisia tavaroita pihalla mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kesällä ei kannata jättää kenkiä terassille sillä hetken päästä ne löytyvä ties mistä jos edes löytyvät. Myrsky on myös kova piilottelemaan luita mitä se saa kaluttavaksi. Syksyllä Myrskyn aarteita olivat tutulta saadut hirven jalat sorkkineen ja niitä se on kaivellut ylös lumesta pitkin kevättä. Minä olen aina pahimman ja iljettävimmän näköiset heittänyt pois, kun olen nähnyt niitä kantavan. Ajattelin, että olemme päässeet jo kaikista sorkista eroon. Toisin kuitenkin kävi sillä Myrskyllä oli kova vimma kaivaa isoa jäätynyttä lumikasaa ja mitä sieltä kuopasta pilkistääkään, voih. Myrskyn aarre, mutta mua kyllä hieman iljettää.
 
 
Katos vaan mikä sieltä lumen ja jään alta löytyikään. Syksyllä raksalla käyttämäni toinen lenkkari :) Myrsky on joskus syksyllä napannut sen portailta mukaansa ja oli hautautunut lumeen. Kengät olivat kyllä menossa roskiin, että vahinkoa ei ole tullut. Kaikenlaisia yllätyksiä sitä lumen alta paljastuu. Saas nähdä onko vielä jotain lisää yllätyksiä tiedossa :)
 
 
Meidän takapihalla menee joki ja joki näkyy myös olohuoneen ikkunasta. Jäiden sulaminen on aina varma kevään merkki myös.
 
 
Tietenkin kukkasipulien esikasvatus on varmasti kevään merkki. Kävin yksi päivä Lidlissä ja siellä oli valtavasti kaikenlaisia kukkasipuleita. Olen ennenkin näitä keväisin ostanut ja ovat kasvaneet hyvin. Hinta näillä sipuleilla/juurakoilla on varsin edullinen. Niinpä se homma sitten lähti vähän lapasesta ja monenlaista lähti matkaan :)
 
 
 
Tässä jotain aikaisempia sipuleita/juurakoita mitä on tullut hankittua erinäisiltä kauppareissuilta.
 
 
Lunta meillä piisaa siis vielä reilusti niin kuin näistä kuvista voi päätellä. Koirat nauttivat vielä lumesta ja siellä peuhaamisesta.
 
 
 
Viikonloppu puuhiin kuuluu aina myös kanalan siivous. Avasin päivisin kanalassa jo ikkunan, että saivat raitista ilmaa haistella. Aurinko paistaa päivisin kivasti myös kanalan isosta ikkunasta sisälle. Uudet purut, kun vaihtaa kanalaan niin silloin alkaa kanarouvien kylpyhetken. Kovasti pyörivät ja sukivat itseään tuoreissa puruissa.
 
 
 
Aurinko helli meitä viikonloppuna ja toivotaan lisää tällaisia kelejä. Vähän kävin jo kasvihuoneessa fiilistelemässä ja jotain tekemässä, mutta siitä myöhemmin lisää.
 
Miten teillä lukijat kevät etenee ja millaisilla keväänmerkeillä?
Mukavaa viikkoa lukijoille!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Taimi kasvatusta ja vähän eksoottisempia kasveja

Päästäisiinkö nyt jo vähän keväisempiin postauksiin, kun edelliset ovat olleet niin talviaiheisia. Kyllä täällä kuitenkin ollaan kevääseen ja kesään valmistautuminen aloitettu jo aikaa sitten. Tänä vuonna chilin siemenet pääsivät ensimmäisenä multaan ja kasvavat nyt ihan hyvin jo. Pieni takaisku tuli kasvatus vaiheessa. Meidän kissat eivät koskaan aikaisemmin ole olleet kiinnostuneita taimista, mutta toisin oli tänä vuonna. Kasvattelin chilejä sellaisessa pienessä minikasvihuoneessa. Olivat kasvaneet jo sen verran pitkäksi, että piti ottaa kansi pois. Jätin päiväksi keittiön pöydälle ja kotiin tullessa näky oli tällainen :( Kissat olivat napsineet chilejä suuhunsa. Onneksi taimia oli kuitenkin kylvettynä sen verran paljon, että osa säästyi.
 
No milläkö olen sitten ehkäissyt etteivät enään niitä yritä syödä. Ensi hätiin sijoittelin taimien väliin sirtuunaviipaleita sillä kissojen pitäisi inhota sitruunaa. Laitoin taimipöydän reunalle myös foliota sillä joku sanoo, että kissat eivät mene paikkaan missä on foliota. En kuitenkaan luottanut täysin näihin hätäratkaisuihin vaan marssin seuraavana päivänä kauppaan ja ostin pullollisen kissankarkotussuihketta. Tätä suihketta sitten suihkuttelin pyyhkeeseen ja paperin paloille ja asettelin taimien ympärille. Haju on hieman etikkainen omaan nenään, mutta laimenee ainakin minun nenään nopeasti. Parasta, että kissat ovat toistaiseksi jättäneet taimet rauhaan. Suihkauttelen aina välillä lisää ainetta pyyhkeisiin ja papereihin ja toivon parasta :)
Esikasvatukseen on tänä vuonna lähtenyt
- erilaisia chilejä
- useita tomaattilajikkeita
- mustasilmäsusanna
- kelloköynös
- viidakkokurkku
- vesimeloni
- basilika
- sitruunamelissa
- laventeli
- anananskirsikka
 
Tällaisen pöytäviritelmän olen tehnyt olohuoneeseen, että saa taimia mahtumaan.
Haastetta on ollut saada nämä kaikki mahtumaan jo nyt kasvamaan. On pitänyt viritellä väliaikaisia taimipöytiä olohuoneeseen. Nämä jos kaikki kasvavat niin meillä on kuukauden päästä melkoinen viidakko olohuoneessa :)
 
 
 
Pelkkä taimipöytä ei riittänyt niin virittelin sitten sohvan taakse isojen ikkunoiden eteen pari lautaa pöydäksi jonka päälle lisää taimia :)
 
Saa nähdä mihin nämä kaikki mahtuvat esikasvamaan sillä tomaatintaimiakin näyttää tällä hetkellä olevan lähemmäs 70, hups. Ei ne kyllä edes mahdu kaikki mun kasvihuoneeseen jos tästä keväästä selviävät, mutta katsotaan kuin käy.
Vielä olisi kylvämättä ainakin kesäkurpitsat ja useampi dahlianjuurakko ja jotain muita mukuloita pitäisi vielä multaan pistää.
 
Tykkään kokeilla aina jotain eksoottisempia kasveja. Vuosi sitten keväällä tilasin banaanipuun taimen Kodinkukat nettikaupasta. Laitoin banaanipuun ruukkuun ja kasvihuoneeseen kesäksi. Näytti jossain vaiheessa kesää, että selviääköhän tuo ja kasvoi jotenkin huonosti. Syksyä kohden puu kasvoi hyvin ja näytti ihan hyvä voimaiselta. Syksyllä viime hetkillä siirsin isoon ruukkuun ja nostin sisälle taloon. Alku syksystä näytti, että lehtiä kuolee puusta ja jännitin, että mitenkähän käy. Nyt on kevät koittanut ja talvi takana ja banaanipuu näyttää tältä. Puu on kasvanut valtavasti ja voi hyvin nyt. Nämä banaanit eivät ole vielä omasta puusta, mutta mistäpä sitä tietää vaikka joskus saataisiinkin omia banaaneja :)
 
 
Nyt keväällä kävin paikallisessa S-marketissa ja huomasin hyllyssä pienen oliivipuun. Päätin ostaa tuon puun itselleni, koska kiva kokeilla jotain vähän erikoisempia kasvejakin. Oliivipuuhun tuli ihan pieniä nuppuja koko puu täyteen. Eilen kun oikein tarkasti katsoo niin puu on alkanut kukkimaan ja on kohta täynnä pieniä kukkia koko puu.
 
 
 
Onko teillä antaa vinkkejä miten näitä eksoottisempia kasveja hoidetaan? Löytyykö teiltä lukijoilta eksoottisempia kasveja kotoa?
 
 

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kannattaako hiihtokoulu ja saako rahoille vastinetta ?

Oma näkemykseni ja kokemukseni tähän kysymykseen.

Vuosi sitten neiti puhui, että seuraavana talvena haluaa laskea lumilaudalla ja opetella sen touhun. Niinpä joulupukki toi neidille lumilaudan viime jouluna. Lumilaudalla laskemista opeteltiin lähimäessä enne Rukan reissua. Oli myös sovittu, että ei lähdetä Rukalle pelkästään opettelemaan lumilaudalla laskemista vaan siellä voidaan laskea myös suksilla. Itse lasken sekä suksilla, että lumilaudalla. Olen opettanut neidin laskemaan suksilla ja vähän opettanut myös lumilaudalla laskemista. Olin kuitenkin ajatellut, että Rukalle mennessä ostamme neidille hiihtokoulusta yksityistunteja ja lumilauta opetusta. Pari ekaa päivää laskettiin koko porukka suksilla. Vauhti saattoi olla ihan reipasta sillä neiti pysyy kyllä perässä tai välillä edellä J Ensimmäisen lumilauta tunnin jälkeen neiti oli oppinut jo huomattavasti uusia juttuja miten lumilaudalla kannattaa toimia. Neuvoi jopa minua, että opettaja sanoi, että näin pitää tehdä. Iso plussa oli myös hississä meno, että sitä oli opeteltu. Minusta yksi lumilaudan hankalampia juttuja on hississä meno ja pysyminen pystyssä siinnä varsinkin epätasaisella hissiladulla. Yksin neiti ei vielä hissillä mennyt, mutta ankkurihississä kun toinen on toisella puolella niin homma sujuu. Ensimmäisen opetustunnin jälkeen oli taas intoa lisää neidillä, että kyllä homma alkaa sujumaan. Laskimme hetken tunnin jälkeen lumilaudalla, mutta vaihdoimme iltapäiväksi sukset. Lumilaudalla opettelu on varsin raskasta puuhaa kyllä. Seuraavaksi päiväksi varattiin yksityistunti myös sillä ajatus oli, että otetaan oppia kunnolla kun ensimmäisen tunnin jälkeen meni jo niin hyvin.



Seuraavana päivän oli toinen tunti ja eri opettaja. Pieni nuori nainen otti neidin oppiin. Nousivat ankkurihissillä heti Itä-Rukan rinteiden huipulle. Me aikuiset saatoimme laskeskella sen aikaa keskenään, kun neiti oli tunnilla. Tämän tunnin jälkeen neiti hehkui onnesta ja ilosta. Opettaja kehui kuinka taitava neiti oli jos on niin vähän laudalla laskenut. Opettaja sanoi myös, että siteitä kannattaa vähän suunnata ja kääntää erilailla. Kannusti neitiä, että kyllä lauta sopii sinulle tosi hyvin ja sinusta tulee taitava kun näin äkkiä opit. Tämän tunnin jälkeen kävimme vuokraamossa kääntämässä vähän siteiden asentoa ja lähdimme mäkeen katsomaan mitä neiti oli oppinut. Mitä ihmettä oli tapahtunut edellisen oppitunnin aikana??? Lähdimme mäkeä alas niin neiti painatti lumilaudalla edellä menemään. Katsoimme miehen kanssa toisiamme, että mitä ihmettä on tapahtunut. Neiti painatti mäkeä alas laudalla ja käännökset sujuivat molempiin suuntiin ja molemmilla kanteilla. Neiti pysyi pystyssä eikä kaatunut juurikaan enää. Seuraavaksi menimme istumahissillä ylös ja laskimme alas eri rinteitä. Neiti oli käynyt opettajan kanssa myös vähän rinteen vieressä metsäkumpareissa ja niitä piti meille heti näyttää. Niinpä neiti pujotteli siitä kumpareista lumilaudalla taitavasti. Minä yritin tehdä saman laudalla perässä J Into oli valtava tuon tunnin jälkeen ja itseluottamus oli löytynyt myös laudalla laskemiseen ja siihen, että kyllä se sujuu ja sen voi oppia. Koko loppupäivän neiti laski laudalla ja nautti touhusta. Veikkaanpa, että tuolla menolla minulla tulee ensi talvena kova työ pysyä neidin perässä omalla laudallani. Neiti jo suunnitteli miten alkaa hyppyreitä hyppimään jne… Tänä talvena ei taida enää laudalle päästä vaan pitänee odottaa ensi talvea ja toivoa, että voisi tehdä useampia vaikka lyhyempiä reissuja isompiin mäkiin.

Kyllä laskettelu on vain niin niin mukavaa :)


Loppuyhteenvetona voi siis todeta, että hiihtokoulun yksityistunneilla sai todellakin rahoille vastinetta. Voin siis todellakin suositella muille lämpimästi näitä tunteja jos miettii, että kannattaako sellaiselle mennä tai viedä lapsi oppiin. Molemmat opettajat olivat olleet tosi miellyttäviä ja hyviä opettamaan. Vielä parempi olisi varmasti ollut viedä lapsi yksityistunnille heti silloin, kun lauta eka kerran laitettiin jalkoihin. Minun mielipide on, että minusta oli itse vaikea opettaa lumilautaa. Suksille opettaminen oli paljon helpompaa. Lumilaudassa on kaikenlaisia kikkoja miten sillä oppii laskemaan ja juuri näitä ammattiopettajat osasivat oikein opettaa. Toiseksi opettajat ovat vieraita lapsille niin minusta tuntuu, että heitä myös kuunnellaan tarkemmin ja otetaan koko oppi ja hyöty irti.



Ehkäpä seuraava postaus liittyy jo taimikasvatukseen. Täällä on koulittu taimia ahkerasti ja yritetty saada niitä mahtumaan johonkin :)

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Rukalla laskettelemassa


Rukan lomasta ajatuksia ja verrattuna aikaisempiin Levin lomiin.
Aikaisemmassa lyhyessä postauksessa kirjoittelin, että olemme olleet lomalla Rukalla. Päätinkin tehdä pientä vertailua, kun olemme olleet aikaisempina keväinä Levillä ja nyt testasimme Rukan. Pientä säheltämistä oli tämä lomalle lähtö sillä meille tullut koiranpentu Robin tuli vähän sillä tavalla nopealla aikataululla meille, kun sopiva pentu löytyi. Tämä aiheutti sen, että mihin laitamme pennun hoitoon loman ajaksi. Ronttille oli varattu paikka tutusta koirahoitolasta ja Myrsky jäi vanhemmilleni hoitoon. Onneksi Robinin kasvattaja oli heti valmis ottamaan pennun hoitoon. Hieno homma, mutta tiesi ajelua varsin runsaasti. Kasvattaja nimittäin asuu matkan päässä ja pikkasen vajaa 300 km suunta. Päivä ennen lomaa oli siis Robinin vienti kasvattajalle ja illalla Rontin vienti hoitolaan. Myrsky jäi aamulla vanhemmille, kun me lähdimme.

Pientä taustatietoa tähän lomailuun ja lasketteluun. Aikanaan, kun neiti oli vielä pieni niin minä ajattelin, että haluaisin opettaa neidin laskettelemaan mahdollisimman pienenä, että siitä voisi tulla meidän yhteinen harrastus. Neiti oli juuri täyttänyt kolme vuotta, kun me ensimmäisen kerran testasimme laskettelua Isolla-Syötteellä viikonloppu reissulla. Muistan tuon ensimmäisen kerran vielä hyvin. Neiti ei ole koskaan pelännyt vauhtia ja oli innolla laskemassa. Hissillä noustessa ylös mäkeä neiti huusi, että haluaa laskea lumilaudalla, kun isotkin pojat tekee niin. Yritin sanoa, että pitää ensin opetella suksilla laskemaan. Mäkeen päästyä neiti huusi, että haluaa hyppyreihin kun isotkin pojat menee. Tästä lähti meidän yhteinen harrastus.

Seuraavana vuonna kävimme kauden aloituksessa Ylläksellä ja keväällä sitten menimme ensimmäisen kerran testaamaan Leviä. Tuon ensimmäisen Levin kevään jälkeen oli aina selvää, että menemme Leville keväällä laskettelemaan. Olen ollut kolmena keväänä neidin kanssa Levillä laskettelemassa. Reissut ovat olleet mukavia ja neiti on laskenut sujuvasti kaikkia Levin rinteitä mitä minä itsekin. Hyppyrit ovat vuosien myötä tulleet neidille tutuiksi ja niihin on aina pitänyt päästä. Minä olen matkannut neidin kanssa aina omalla autolla Leville. Matkaa tulee reilu 500 km sivu. En ole koskaan kokenut autolla ajoa pahana juttuna ja neiti on tottunut olemaan autossa. Nykyaikana on hienoja välineitä automatkalle, kuten tabletti ja dvd soitin mitä voi myös autossa hyödyntää. Matkat ovat aina taittuneet hyvin. Olen matkannut neidin kanssa aina kahdestaan, koska olemme eläneet pitkään kaksistaan.

Tänä vuonna meitä lähti kuitenkin Rukan laskettelu lomalle kolme henkeä. Elämäntilanne muuttui viime kesänä ja löysin miehen rinnalleni. Oli siis selvää, että lähdemme koko perheen voimin tänä keväänä laskettelureissulle. Onneksi mieskin on innostunut touhusta ja oli heti mukana. Epäili tosin, että mahtaako jaksaa laskea samalla tahdilla, kun minä neidin kanssa. Sanotaan näin reissun jälkeen, että ehkä minun ja neidin laskettelu into ja kunto oli hieman parempi kuin miehen J

Rukalla olen käynyt joskus vuosia vuosia sitten ja muistikuvat olivat hatarat paikasta. Ruka on kehittynyt kyllä tosi paljon siitä millaisena sen muistin. Rukasta on rakennettu sellaista alppityylistä keskusta niin kuin Levistäkin. Hotelleja ja huoneistoja on ihan Rukan eturinteisen juurella. Majapaikaksi mies hankki meille kaverinsa vuokraaman lomahuoneiston Talvijärven rannalta. Majapaikka oli hyvä ja siitä pääsi nopeasti rinteille sillä olihan Rukan eturinteet heti järven toisella puolella. Me suosimme eniten Itä-Rukan rinteitä. Menimme yleensä aamuisin autolla Itä-Rukan puolelle. Näin ollen autossa saattoi olla mukana laskettelusukset sekä laudat. Päivän aikana saattoi vaihtaa lasketteluvälinettä ja sitten eväsreppu oli aina autossa josta se haettiin rinteeseen, kun oli tauon paikka. Meillä lasketteluun kuuluu aina myös omat hyvät eväät joita mennään syömään kotaan tai laavulle mitä yleensä rinteestä löytyy. Osa retkipaikoista on rinteen alhaalla, mutta osa myös rinteessä metsässä mihin voi repun kanssa poiketa. Meillä oli eväänä aina makkaraa, leipää, kaakaota, mehua ja jotain jälkkäriherkkuja. Rinteiden alhaalla on myös hyvästi rinneravintoloita missä voi ruokailla. Me kävimme kahtena eri päivänä herkuttelemassa kahdessa eri rinneravintolassa. Toisena päivänä söimme perinteiset makkaraperunat ja toisena päivänä hamppari aterian. Ei mitään ketjumättöä vaan todella laadukkaan aterian mikä maistui todella hyvältä. Neidillä on myös tapana, että haluaa käydä jossain ravintolassa syömässä kuorrutetun munkin ja mehua. Neiti oli saanut synttärilahjaksi rahaa ja säästi sen tähän touhuun. Niinpä neiti myös joka päivä kävi nauttimassa kuorrutemunkin tai donitsin ja mehut rinneravintolassa :)









Tähän kerättynä oman kokemuksen mukaan Rukalta plussia ja miinuksia

+ Sijainniltaan lähempänä kuin Levi. Voisi hyvin käydä myös pidennetyn viikonloppu reissun lyhyemmän matkan takia

+ Rukalla rinteet olivat hyvässä kunnossa

+ Kaikki tarvittavat palvelut löytyivät

+ Hyvä hiihtokoulu ja opettajat

+ Hyviä nuotio paikkoja ja eväiden syönti mahdollisuus

+ Hyvin huomioitu lapsia ja rakennuttu iso lasten alue missä hyvä harjoitella laskemista

+ Rinteet olivat auki illasta pitempään kuin Levillä

+ Hiihtolatuja oli reilusti ja hyvin hoidettuja. Minä tosin kävin vain yhden 20 km hiihtolenkin. Olisin ehkä toivonut, että ladut olisi merkitty hieman paremmin.

- Hissi kapasiteetti oli mielestäni vähän jäänyt vanhalle tasolle. Uusi kuomullinen istumahissi oli tullut, mutta muuten sieltä löytyi iän ikuisen vanhoja tuolihissejä jotka ovat mielestäni aika tympeitä ja varsin hitaita.

- Kylpylä olisi ollut Kuusamossa joten sinne ei tullut lähdettyä sitten enää laskupäivän jälkeen

- Ei lapissa

- Ei päiväkoti toimintaa hiihtoloma viikkojen ulkopuolella. Nyt en sitä olisi tarvinutkaan, mutta huomioksi.

Tähän vastaavasti kerättynä oman kokemuksen mukaan Leviltä plussia ja miinuksia

+ Levillä rinteet hyvässä kunnossa

+ Kaikki tarvittavat palvelut löytyvät. Palveluita ja liikkeitä on mielestäni enemmän kuin Rukalla

+ Lapset huomioitu hyvin ja rakennettu lapsille katettuja mattohissejä ja pieniä lasten alueita. Rukalla oli tehty minusta paremmin sellainen iso alue lapsille missä oli kaikki mahdollinen harjoittelua varten

+ Hissikapasiteetti parempi ja paremmat hissit kuin Rukalla

+ Pitempiä ja enemmän rinteitä kuin Rukalla

+ Kylpylä ihan Levin keskuksessa joten lyhyt matka mennä

+ Hyviä hiihtolatuja ja ladun hyvin hoidettu

+ Lapissa J

+ Lasten päiväkoti. Tätä käytin useamman kerran, kun olin neidin kanssa kahdestaan. Lapsen sai viedä maksua vasten tietyksi tuntimääräksi päiväkotiin joka toimi rinteen juurella. Näin pääsin esimerkiksi itse hiihtämään, kun neiti oli niin pieni ettei voinut yksin jättää. Päiväkoti toimintaa oli myös hiihtolomien ulkopuolella.

+ Hyviä nuotio ja eväspaikkoja

- Hissit ovat auki lyhyemmän ajan kuin Rukalla. Tätä olisi joskus toivonut, että olisivat pitempään auki sillä jos aamusta kävi hiihtämässä niin oli jo kova kiire rinteeseen, että saa täyden päivän laskettua.

- Pitkä matka ajaa Leville.





Siinä jotain mitä tuli mieleen verratessa näitä kahta paikkaa. Levillä rinteet ovat pitempiä ja niitä on enemmän. Rukan rinteet ja paikat tuli jotenkin ns. koluttua nopeammin läpi kuin Levin. Siitä kertoo minusta myös se, että Rukalla rinteet olivat enemmän lähekkäin joten pystyit ilman rinnekarttaa pärjäämään ja tietämään melkein heti millä hissillä pääset mihin rinteeseen ja taas takaisin lähtöpisteeseen jne.. Levillä tämä kesti huomattavasti kauemmin ja melkeinpä vasta ensimmäisen kevään ja viikon jälkeen pystyit hahmottaa millä hissillä pääsee mihinkin rinteeseen. Rukalla tuli useamman päivän jälkeen iltapäivästä sellainen tunne, että kyllä nämä rinteet on jo nähty. Levillä ei tuollaista tunnetta ole ainakaan aikaisemmin tullut. Kelit vaikuttavat varmasti myös todella paljon fiilikseen. Meille sattui Rukalla todella hyvät kelit mitä nyt tuuli aika kylmästi melkein joka päivä. Aurinko paistoi kuitenkin joka päivä jos nyt ei koko päivää niin aika paljon kuitenkin. Viimeinen laskupäivä oli se paras. Aurinko paistoi ei juuri tuullut ja ilma oli juuri plussan puolella. Mahtava kevätkeli siis. Rukan loma oli hyvä ja laskea sai tarpeeksi. Olo oli varsin väsynyt aina päivän päätteeksi sillä olimme rinteessä joka päivä sen 7-8 h. Koko aikahan ei ole laskemista vaan välissä syödään evästä jne.. Ulkoilua kuitenkin joten ulkoilma väsyttää myös. Sauna lämpeni joka ilta majapaikassa. Sauna on kyllä ehdoton juttu majapaikassa sillä mikä mukavampaa, kun ollut päivän ulkona niin mennä saunan lämpöön illalla. Saunan jälkeen sitä onkin valmis sitten nukkumaanJ

Kustannuksista voi todeta, että suuria hinta eroja ei ole lippujen hinnoissa eikä majapaikkojen. Riippuu tietenkin millaista majoitusta hakee. Ei ole laskettelu lomat kuitenkaan halpaa lystiä ja kyllä sillä summalla olisi kevyesti lähtenyt johonkin etelän lämpöön lomailemaan. Meillä kaikilla on omat välineet joten vuokraukseen ei mene raha. Vähänkään jos laskee nin kannattaa omat välineet hankkia sillä hyvin äkkiä maksavat itsensä takaisin. Minä esimerkiksi laskeskelin, että neidille ostin lumilaudan, siteet ja kengät joululahjaksi. On tuo paketti maksanut jo kevyesti itsensä takaisin jos olisin näille kaikille kerroille vuokrannut laudan neidille. Lasten välineitä löytyy hyvin käytettynä myynnissä ja kokemuksesta voi sanoa, että lasten lasketteluvälineet saa helposti myytyä eteenpäin, kun pieneksi tulee.

Levi on kaiketi myös enemmän bilemesta mitä Ruka. Rukaltakin näytti löytyvän erinäisiä ravintoloita. Levillä bilemeiningin huomasi, että rinteestä pois lähdettäessä oli jo terasseilla kovat after skit menossa. Minulla tämä kahden paikan vertailu meni näin lapsiperheen näkövinkkelistä.

Loppuun voisi todeta, että mukava loma kaikkinensa oli. Parasta oli vielä se, että lasketteluloman jälkeen oli lomaa jäljellä ja sai nautiskella kotona olosta.

Ensi vuoden laskuja odotellessa J Kokemuksen perusteella luulen, että Rukalle voimme tehdä pidennetyn viikonloppu reissun ensi vuonna, mutta pitempi laskettelu loma keväällä suuntautuu Leville J

Miten on harrastetaanko teillä laskettelua?
Millaisia hiihtokeskus suosituksia tai kokemuksia teiltä löytyy?
Seuraavassa postauksessa kerron oman näkemykseni asiasta:
 Kannattaako hiihtokoulu ja saako sillä rahoille vastinetta?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen ja lomat ohi

Voisi kait sanoa, että ollut pientä loma taukoa blogin kirjoittamisessa ja muiden blogien lukemisessa. Ennen pääsiäistä minulla oli talvilomaa ja silloin suuntasimme porukalla Kuusamoon Rukalla laskettelemaan. Olen ollut monena vuotena neidin kanssa kahdestaan Levillä, mutta tänä vuonna päätimme testata Rukan kolmen hengen voimin. Kiva lähteä reissuun kahden aikuisen voimin niin vastuuta voi hieman jakaa reissussakin ja pääsin myös hiihtämään. Kirjoittelen myöhemmin enemmän reissusta ja ajattelin tehdä myös vertailun Levin ja Rukan välillä. Pääsisäiseksi tulimme kotiin ja pääsiäisen valmistelut jäivät varsin vähälle. Vähän koristeita ja leipomuksia. Rairuohot olimme kylväneet ennen reissua ja ne olivat kasvaneet sillä aikaa, kun mummu oli käynyt hoitamassa meidän kissoja, kanoja ja taimia mitä olin kylvänyt ennen reissulle lähtöä. Oli tietoinen valinta tulla pääsiäiseksi kotiin. Näin ollen loppu loman sai vielä nautiskella kotona olosta, kun oli reissussa laskettu aamusta pitkälle iltapäivään niin kuin meidän tapoihin kuuluu.



Pääsiäisen ampiaiskakku.

Muutama kuva Rukalta rinteestä. 


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Talvisia touhuja viikonloppuna

Minä tykkään talvesta ja varsinkin tästä kevättalvesta, kun on vielä lunta ja aurinko paistaa. En ole laittanut ollenkaan pahaksi, että lunta piisaa ja vielä pääsee hiihtämään. Olen yrittänyt hiihtää aina, kun mahdollista sillä tykkään siitä ja hiihto on hyvää liikuntaa muutenkin. Viime viikonloppuna tuli taas ulkoiltua tosi paljon. Viikonlopun aloitin kuitenkin perjantaina tällaisella iltaruualla nimittäin täytetyllä kebableivällä ja oli kyllä hyvää. Leipätaikina nousemaan ja täytteeksi kebablihaa, kebabkastiketta, sipulia, suolakurkkua, säilykepaprikaa ja juustoa.
 
Tältä näytti ennen uuniin menoa ja ennen kuin "kansi" oli laitettu kiinni.
 
Tältä leipä näytti paistamisen jälkeen ja iso kolo siihen oli jo tullut.
 
 
Lauantaina pakkasimme eväät ja laskettelu kamat autoon ja suuntasimme 3 tunniksi lähimäkeen laskettelemaan. Tämä sen takia, että neiti sai harjoitella lumilautailua vielä pienemmässä mäessä tulevaa reissua varten. Aikuisille tämä mäki ei kauheasti mitään anna, mutta hyvä paikka lapsille opetella laskemista. Mukavahan nähdä miten neitikin kehittyy lumilaudalla, kun tänä vuonna sen harjoittelun on aloittanut.
 
Kotona tietenkin ulkoilimme joka päivä reilusti koirien kanssa, kun oli vapaata. Myrsky ja Robin harrastava tätä lumipainia lumihangessa aika paljon. Kävimme sunnuntaina myös makkaranpaisto retkellä lähimetsässä, mutta tohinassa kuvat jäi ottamatta. Meillä oli nimittäin kaikki koirat mukana ja Myrsky järjesti meille pieni muotoisen tapahtuman. Kaikki pyörivät siinnä nuotion lähistöllä, mutta sitten Myrsky yhtäkkiä katosi johonkin. Arvasin, että viereisellä pellolla on paljon jäniksen jälkiä ja kivoja hajuja, että sinne johonkin varmaan menin. Huutelin ja puhaltelin pilliin, että tulisi takaisin. Mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Joskus aikaisemmin tällä samalla paikalla ottanut niin sanotusti hatkat. Arvelin kyllä ettei kauas lähde ja kohta tulee takaisin, mutta aina sitä alkaa sitten miettiä, että mitä jos meneekin kauemmaksi jne... No me paistelimme makkarat loppuun ja suunnittelimme, että mistähän Myrskyä lähtisi katsomaan. No kuinka ollakaan sieltä se tuli kodin suunnasta nuotiolle takaisin ja näytti kovin hengästyneeltä. Oli heittänyt jonkun lenkin siinnä lähistöllä ja oli selvästi uupuneen oloinen. Lunta on paljon niin kyllähän se voimille käy juosta siellä umpihangessa. Kaikki hyvin ja saatoimme lähteä kotiin.
 

 
 
Päivittäin kierrämme Myrskyn vartiopolkua myös pentu Robinin kanssa ja siinnä se tassuttelee isomman perässä ja ottaa oppia touhuista.
 
 
Mitäs siellä kodinhoitohuoneessa onkaan tapahtunut. Robin on ottanut Rontin paikan ja vähän meni leikiksi sen jälkeen....

 
Mutta kuinka ollakkaan Rontti hyväksyi sen, että Robin meni hänen pedilleen nukkumaan. Muutenkin Rontti on sietänyt yllättävän paljon Robinia ja sen touhuja. Robin saa tulla jopa samalle lelulle mikä Rontilla on. Välillä kuulee, kun Robin komentaa haukkumalla Ronttia ja Rontti ei edes pistä sitä pahakseen. Tältä meidän pieneltä Robinilta taitaa löytyä luonnetta sillä kovasti pistää Rontillekkin vastaan. Ihmetyttää minua miten Rontti sietää sitä, kun muuten on niin kovaa jätkää.  Jossain Rontin sietämisessäkin menee kuitenkin se raja ja se on nimittäin ruoka. Ei ole Robinilla mitään asiaa lähellekkään jos Rontilla on kupissa ruoka. Yritti kyllä, mutta Rontti teki heti selväksi kuka kupin omistaa. Niin se oli myös Myrskyn ollessa pentu, että varsin selväksi tehtiin, että ruokaan ja luihin ei tulla koskemaan.
 
Koko kolmikko taas pihalla ulkoilemassa.

 
Neitikin oli pihalla ja siellä ne kolmistaan möyrivät lumihangessa pitkin pihaa.

 
Tässä kolmikosta vielä kuva, kun kaikki makupalaa olivat vailla :)
 
Vähän sitten taimi asiaakin tähän loppuun. Chilejä kylvin jokin aika sitten jo, mutta valitettavasti kato käynyt :( Kissat olivat joku päivä tuhonneet monta chilintaimea. Kaikkina aikaisempina vuosina ovat taimet saaneet olla rauhassa eikä niihin ole koskettu ollenkaan. Väliaikaista taimipöytää jo virittelin olohuoneeseen isojen ikkunoiden luo. Nyt on vain vielä keksittävä millä pitää kissat poissa taimien kimpusta. Kylvimme kyllä pääsiäisruohoja ja sillä tavalla reilusti, että myös kissoille jospa sillä verukkeella jättäisivät taimen rauhaan.
 
Miten teillä jotka taimia kasvatatte ja on kissoja tai muita eläimiä saavatko taimet olla rauhassa?
 
Lisää taimista ja kylvöistä myöhemmin.